Listablogi

Halpaakin voi lypsää

2012-02-11T11:34:00.000+02:00

Singlelistan ykkössijasta käytiin kiintoisa kamppailu, koska pukarit ovat olleet asialla useasti 1980-luvulta asti. Aiemmin kahdeksan kertaa kärkeen noussut Metallica jäi kakkoseksi Beyond Magnetic -ep:llään, ja Madonnalle osui paalupaikka jo neljännentoista kerran. Jospa luettelen nuo kaikki ykköset: Into the Groove, Papa Don’t Preach, Like a Prayer, Vogue, Hanky Panky, Justify My Love, This Used to Be My Playground, Deeper and Deeper, Secret, Frozen, Hung Up, 4 Minutes, Celebration, Give Me All Your Luvin’.

Metallica-ep:n noin kahdeksan euron hinta tuntuu nykyisin kovalta singlelistaäänitteeksi, vaikka kymmenisen vuotta sitten moni cd-sinkku oli lähes yhtä tyyris. Hintojen yleistä laskua merkittävämpi trendi on se, että niinsanottu midprice on selvästi tärkeämpi bisneksen tulonlähde – ja entistäkin hämärämpi käsite. Vielä muutama vuosi sitten hinnanpudotus oli merkki siitä, että äänite on imetty jokseenkin kuiviin.

Haloo Helsingin III siirrettiin midpriceen joulun jälkeen, mikä ei estänyt lypsämästä siitä vielä tämänhetkistä radioykköstä Jos mun pokka pettää. Jenni Vartiaisen Seili on lisännyt panssariinsa pari platinakerrosta päälistalta kadottuaan. Ja Anttila mainostaa kevään kohutuimman artistin Robinin albumia ennakkotilattavaksi hintaan 11,95. Näiden sijasta virallinen Top 50 -albumilista mittailee mieluummin joutavanpäiväisten Kaikkien aikojen wtf -kimaroiden menekkiä.

Odotusten täyttymisiä

2012-02-09T20:17:00.000+02:00

Leonard Cohen saavutti ensimmäisen ykkössijansa Suomen albumilistalla 77-vuotiaana. Hän on paitsi historian vanhin ensikertalainen tuossa asemassa myös historian vanhin kuka tahansa – aiempaa ennätystä piti 72-vuotias Vera Telenius. Sen sijaan pisimpään listadebyyttinsä jälkeen kärkipaikkaa odottaneen artistin titteli säilyy Kari Tapiolla (32 vuotta), koska Cohen ehti tilastoomme vasta 50-vuotiaana Various Positions -albumilla.

Swallow the Sunin neljäs peräkkäinen Top 10 -albumi debytoi edeltäjiään ylempänä kakkossijalla. Viidenneksi ilmaantui Lana Del Rey, joka olisi kuulemma digimyynteineen päässyt edellisellekin listalle, mutta tuo sijoitus ei kelvannut asioista päättäville. Mustasch eteni kolmannella listalevyllään ensi kertaa top teniin, kuudenneksi.

Värttinän listakurssi on vaihdellut yhtä paljon kuin sen kokoonpano. Kun Oi dai myi platinaa vuonna 1991, sitä seurannut Seleniko pääsi hädin tuskin listalle. Ja kun Miero kuusi vuotta sitten palautti bändin kärkikymppiin, sen perään julkaistu kokoelma floppasi täysin. Nyt Utu debytoi 12:ntena, kahden oudonnimisen, mutta listoilta tutun rapparin välissä. Heikki Kuula on tällä kertaa Perhosveitsi-Heikki (9) ja Huge L puolestaan Herra Huu (14).

Eros Ramazzotti palasi kokoelmineen unohduksen partaalta 23:nneksi ja yhdistelmä David Lee Roth + Van Halen liki esihistoriasta sijalle 26. Vaikka Rothin liidaamaa Halenia pidetään ainoana oikeana, Suomen listaykköset syntyivät erillään – Roth soolona 1988 ja 1991, Van Halen vokalistinaan Sammy Hagar vuonna 1988.

Koivu ja (super)tähti

2012-02-08T20:10:00.001+02:00

Yksi hupaisimmista musiikkijournalismin tehokeinoista on niputtaminen. Esimerkiksi sellainen, että suomalaisten vahvojen naisartistien menestyksestä puhuttaessa mainitaan Jenni Vartiainen, Chisu ja joku oma/kaveripiirin neverheard-suosikki. (Tai ehkä yleisemmin joku, josta kaveripiiri kohkaa niin paljon, että toimittaja oikeasti luulee hänen olevan merkittävä/suosittu.) Eräästä näytteestä kirjoitin taannoin täällä.

Aika pitkälle vietyä niputtamista edusti myös tänäisen Helsingin Sanomien juttu ensi kesän konserttivieraista. Tokihan supertähti-sana on pitkään potenut huimaa inflaatiota, mutta että Björk toistuvasti rinnastetaan sen avulla Madonnaan ja Bruce Springsteeniin... huokaus. Ei kai sen perusteettomuuden puolesta tarvitse ruveta latomaan numeroita tiskiin, eihän?

Kun Björkin levymyynti oli korkeimmillaan 90-luvun puolivälissä (eikä silloinkaan kovin korkealla), hänen ei voi sanoa saaneen supertähden vastaanottoa konsertoidessaan Porissa. Sekä Hesarissa että Ilta-Sanomissa näkyy kirjoitetun, että elokuinen Flow-keikka olisi Björkin eka esiintyminen Helsingissä, mutta minä ainakin näin hänet Lepakossa kesäkuussa 1989 The Sugarcubesin vokalistina.

Runoja syksyllä, levyjä keväällä

2012-02-07T18:43:00.000+02:00

Jos mun pokka pettää siirtyi hieman yllättäen nelossijalta radiolistan uudeksi ykköseksi. Haloo Helsinki! sai täten ekan paalupaikkansa, sillä vaikka Maailman toisella puolen oli menneen vuoden kolmanneksi suurin radiohitti, se sai tyytyä peesaamaan kahdeksan viikkoa kakkossijalla. Niiden välissä myös Kuule minua kiipesi kolmoseksi, mutta III-albumin ensilohkaisu Kokeile minua jäi Top 20:n ulkopuolelle.

Saman artistin yhtäaikaiset Top 10 -hitit ovat radiolistalla harvinaisia. Chisu ei yltänyt siihen Kun valaistun -albumin ekalla singleparilla, mutta nyt toinen Kohtalon oma ja kolmas Tie miehittivät sijat kolme ja kahdeksan. Se ensimmäinen Sabotage jaksaa vielä soida sijan 45 edestä. Top 20:ssä on myös kaksi Samuli Edelmannia, kun Tähtipölyä kiipesi 40–14 ja Se viimeinen viihtyy 16:ntena.

Korkeimmasta uutuudesta (31. Cradled in Love) vastaa Poets of the Fall, jolta on tapana ilmestyä albumi joka toinen kevät, eikä viimevuotinen kokoelma näytä rikkoneen rytmiä. Samaa kaksivuotissykliä noudattaa Herra Ylppö & Ihmiset, joiden Mustat hevoset eteni jo kakkoseksi.

Toinenkin kevythetki

2012-02-04T12:45:00.000+02:00

Singlelistan kakkosena debytoinut Laura Närhen Hetken tie on kevyt on yhdessä suhteessa aika väsähtänyt patenttiratkaisu. Sillähän puffataan elokuvaa (Vuosaari), kuten monella muullakin viime vuosien kotimaisella coverhitillä. Tuttuja symbiooseja: Jipun ja Samuli Edelmannin Jos sä tahdot niin + Jos rakastat, Jonna Tervomaan Rakkauden haudalla + Helmiä ja sikoja, Jore Marjarannan Haaveet kaatuu + Pahat pojat jne.

Erotuksena se, että kun nuo Hectorin, Sakari Kuosmasen ja Ville Pusan originaalit eivät olleet maineensa veroisia listamenestyksiä, Tehosekoitinkin eteni (taannehtivasti) singletilaston kärkikolmikkoon. Eipä tule mieleen toista kahta Top 3 -levytystä poikinutta kotimaista biisiä, jollei uusia Ihanaa Leijonat ihanaa -miksauksia lueta erillisiksi versioiksi (eikä niin nyt tehdä). Saa vapaasti muistuttaa, jos keksii, myös sampleista.

Taiskan Mombasa (1976) ja Matkalla Mombasaan -leffaan tehty Denigrate-versio (2002) nousivat neloseksi ja kolmoseksi, mutta sävellys on alkujaan italialainen. Kilpailevista käännösbiiseistä legendaarisin keissi lienee Paloma Blanca, jolla oli joulukuun 1975 jukebox-listalla kolmoisjohto – Katri Helena ykkösenä, Kisu kakkosena ja George Baker Selectionin alkuperäinen kolmosena.

Siskoja yhdessä ja erikseen

2012-02-02T20:26:00.000+02:00

Aika arvaamaton oli viikon korkein albumiuutuus. Anneli Mattila toki tunnetaan listakäynneistä sijoilla 17, 16, 21 ja 18, mutta edellisestä ehti kulua jo kolme ja puoli vuotta, eikä isosisko/verrokki Annen urasuunta ole tällä välin näyttänyt ainakaan ylöspäin. Uuden levy-yhtiön (AXR) suojissa useilla ennakkosinkuilla pohjustettu Seitsemäs taivas debytoi kymmenentenä. Mukana on laimea cover Merja Rantamäen Jossain-klassikosta (1977).

Kovin nousija ei yllättänyt niin paljon, vaikka 41 askelman loikka onkin historian toiseksi mittavin. (Historia tarkoittaa kahta vuotta, koska Top 40 -aikakaudella tuollainen ei ollut mahdollinen.) Lamb of God on näet käynyt kolme vuotta sitten samaisella viitossijalla. 34–20 nouseva The Black Keys näyttää tekevän hidasta läpimurtoa.

Kehuttujen ruotsalaissiskosten First Aid Kitin The Lion’s Roar on toiseksi korkein debyytti 19:ntenä, ja muina ensikertalaisina ylösmerkataan Black Magic Six (40), Soulfallen (46), Carnalation (49) ynnä Primal Fear (50). Uutuustähden virallisella listasivulla viereensä saanut Black Sabbathin Dehumanizer ylsi jo vuonna 1992 sijalle 15.

Hittivuosi yskähtelee käyntiin

2012-01-31T18:44:00.000+02:00

Albumilistan kärkipää tuskin paljon kääntää kylkeään ennen kuin uusi Stamina ehtii mukaan runsaan parin viikon päästä, mutta radiolista sentään liikehtii sesongista toiseen. Top 20:een otettiin tänään loikkia aika alhaalta: jo elokuussa singlelistalla käynyt David Guetta ft Sian Titanium 44–12 ja Chisun Tie 40–17. Vielä paljon alempaa ihan tuntumaan ilmaantui Elokuun Soutaa huopaa (94–21).

Valoisin tulevaisuus lienee silti Laura Närhen versiolla Tehosekoitin-hiturista Hetken tie on kevyt (69–18). Se on näet lähtenyt soimaan lähes koko asemaskaalalla NRJ:stä Iskelmään. Alkuperäinen ei ilmestyessään keväällä 2002 yltänyt kuin 50 hittiä -listan sijalle 30, mutta latausaikana vuoden 2008 lopulla se löydettiin singletilaston kolmanneksi. Biisin säveltänyt Matti Mikkolahan toimii nykyisin Närhi-levyjen tuottajana.

Korkeimpien Top 100 -tulokkaiden esittäjillä on noin 50 vuotta ikäeroa, eikä kannatus tainnut tulla ihan samoilta radioilta: Bruce Springsteenin We Take Care of Our Own debytoi 30:ntenä ja Robinin Frontside Ollie 38:ntena. Springsteenillä on radiolista-aikakaudella ollut vain yksi kunnon hitti – ensimmäisten Suomen-keikkojen kunniaksi Waitin’ on a Sunny Day nousi seitsemänneksi kesäkuussa 2003.

Tuhat tulimmaista

2012-01-29T09:50:00.002+02:00

Aloitin Listablogin runsaat neljä vuotta sitten, ja tämä on tuhannes postaus. Sattuman kautta normaalirytmi osui niin, että saan juhlia tuhannuutta omana syntymäpäivänäni. Kommentteja on tullut yhteensä 1690. Kiitos lukijoille kannatuksesta.

Olen koko tuon ajan jostain syystä kirjoittanut kaikki kotikoneella tekemäni tekstit samaan tiedostoon. Kyllä sitä jaksaa yhä läppäri pyörittää, vaikka matskua on yli 970.000 merkkiä ja 632 sivua. Päivityksiä on tehty melko paljon muiltakin koneilta, joten kokonaismerkkimäärä on reilusti yli miljoonan. Time well wasted, kuten viisaammilla on tapana sanoa.

Sulle pysti, mulle myynti

2012-01-26T20:11:00.000+02:00

Vaikka You Tube -lataukset ovat jyrkästi harvenemaan päin ja radio vaikenee, Robinin Frontside Ollie kiipesi singlelistan kärkeen. Promootiokäynti nosti myös aiemmin vain latauslistan pohjilla käyneen Emeli Sandén Daddyn viidenneksi. Näkyvimmin skotti esiintyi perjantain Emma-gaalassa, ja vain tunti myöhemmin saatiin lisää FST/SVT:n Skavlanissa.

Emma-voittajat Jukka Poika ja Tuure Kilpeläinen palasivat myös täpärästi latauslistalle, mutta gaalan vaikutus albumimyyntiin jatkuu perinteisen olemattomana. Päinvastoin ne ehdokkaat näyttävät nousevan, joita ei palkittu tai päästetty esiintymään: Erin, Suvi Teräsniska, Juha Tapio, Topi Sorsakoski...

Kahden paalupaikan jälkeen Herra Ylppö ja Ihmiset debytoi albumitilaston kakkosena Adelen takana. Mies ja nainen ei saanut seurakseen kuin yhden tulokkaan, kun aiemmin Top 10:ssäkin pistäytynyt Lamb of God ilmaantui nihkeästi sijalle 46. Lähes vuosi sitten viikon ajan listalla viihtynyt Mirel Wagner palasi arvatenkin Nyt-liitteen hehkujutun siivittämänä 23:nneksi.

Biisien välisestä tunnettuudesta

2012-01-25T20:56:00.000+02:00

Paria uutista pitänee kommentoida. Tai ei tässä mitään erityistä ole tarkoitus sanoa Musiikkituottajien vuosimyyntiraportista, katsokaa ja havainnoikaa. Mutta Ultra Bran paluukonsertin uutisoinnissa kiinnittyi huomio johonkin.

Ainakin Helsingin Sanomat, Iltalehti, MTV3 ja Nelonen katsoivat parhaaksi luetella yhtyeen (mielestään) tunnetuimpia kappaleita. Toistuvia mainintoja saivat Sinä lähdit pois (4), Minä suojelen sinua kaikelta (4), Savanni nukahtaa (2) ja Vesireittejä (2). Kolme ensimmäistä on peräisin kakkosalbumilta Kroketti (1997), joka roikkui Top 40:ssä 90 viikkoa.

Aika eri valikoima kuitenkin puskisi esiin, jos katsoisi Ultra Bran lista-, radio- ja myyntisaavutuksia. Kahdesta kultasinglestä Heikko valo sai yhden ja Villiviini nolla mainintaa. Radiolistan ykkönen Jäätelöauto lueteltiin kerran, samoin sekä singlenä että radiossa jyrännyt Tyttöjen välisestä ystävyydestä. Tosin jos jollekulle on tarpeen kertoa tunnetuimmat biisit, ei kannatakaan valita sellaista, jonka nimeä ei mainita laulussa.

En siis ole irvimässä toimittajien näppituntumalle – heidän poimimansa biisit näkyvät myös Spotifyssa kuunnelluimpina. Totean vain, että Ultra Bra oli aikoinaan radiolle ja muullekin medialle vaikea bändi. Noista kolmesta Kroketti-raidasta yksi pääsi Radio Suomen, yksi Radiomafian ja yksi tietääkseni ei minkään radion soittolistalle.

Pelipojan paluu

2012-01-24T14:58:00.001+02:00

Radiolistan tämänviikkoiset muutokset ovat pieniä: Nickelbackin When We Stand Together palasi ykköseksi ja Herra Ylppö & Ihmisten Mustat hevoset eteni kolmanneksi. Enemmän kiinnostavat poissaolijat. Isojen levyfirmojen julkaisut käsittääkseni päätyvät mittauskoneistoon liki automaattisesti, mutta voiko pitää paikkansa, että Frontside Ollie (Universal) ei menneen viikon aikana soinut Top 100 -sijoituksen edestä?

Todennäköinen koneistosta puuttuva listalle kuuluja on Timo Pieni Huijauksen Pleiboi (Rähinä), jota kuulee ainakin Yle X:n, The Voicen ja NRJ:n rotaatiossa. Singlelistan viidestoista sämplää kertosäkeekseen Ann Christinen biisiä Playboy (1966), joka aikanaan sijoittui Suomen euroviisuedustajana kymmenenneksi ja singlelistalla kahdeksanneksi.

Ennen Pleiboita tilastossa ei ole koskaan nähty biisiä, joka lainailisi tai kierrättäisi euroviisujen Suomen kilpailukappaletta. Viisi vuotta sitten The Ratzz julkaisi Top 10 -albumin Hard Ratzz Hallelujah, mutta sen pramealla tietokoneanimaatiolla ryyditetty nimiraita ei menestynyt singlenä – kuten eivät muutkaan tuolloiset Hard Rock Hallelujah -väännökset.

Suosiota vai uteliaisuutta?

2012-01-21T12:42:00.000+02:00

Kohu-Robinin kohubiisi Frontside Ollie ei ihan pystynyt lunastamaan kohuaasemaansa singlelistalla, vaan debytoi vasta viidentenä. Sekin on toki kotimaiselle tulokkaalle harvinainen sijoitus, mutta ristiriidassa ”päivässä Itunesin kärkeen” -hehkutuksen kanssa. Spotifyn soitetuimpiin biisi ei vielä ehtinyt.

Vaikka You Tuben miljoonalukemat toki häkellyttävät, videon tasaväkiset pitää/ei pidä -merkinnät auttavat muistamaan, kuinka erilaisessa motivaatiomaailmassa siellä liikutaan maksullisiin musiikkipalveluihin verrattuna. Videosivustoillahan keräävät klikkauksia kaiken maailman toisiaan purevat vauvat, eikä tuollaista paljolti uteliaisuuden ohjailemaa liikennettä voi suoraan julistaa todisteeksi musiikillisesta menestyksestä.

Rinnastukset Justin Bieberiin myös onnahtelevat molemmilla jaloilla. Vähättelevä vertaaminen kansainvälisesti tunnetun tähden vuosien saatossa keräämiin latauksiin on älytöntä, kun kukaan ei voi millään tasolla edes arvioida suomalaisfanien osuutta kokonaislukemista. Robin ohitti listasijoituksellaan jo nyt kanadalaisen, joka ei ole netonnut Suomessa yhtään Top 20 -sinkkua.

Seuraamisen arvoista Robin-kuviossa on se, että häntä voi pitää ensimmäisenä suomalaisena ennen äänenmurrosta läpilyöneenä poikapoptähtenä. Yleensä jostain syystä hänenkaltaistensa ääni muuttuu murrosiässä aika vähän, mutta entä jos Robin jonain aamuna huomaa muuttuneensa Suomen Justin Bieberistä vaikkapa Suomen Barry Whiteksi?

Kapseli kurkun korkeudella

2012-01-19T20:39:00.000+02:00

Taukoa pitänyt Sydän, sydän jatkoi siitä, mihin neljä vuotta sitten (Usko itseesi, #14) albumilistalla jäi: Kapseli on viikon korkein uutuus 10:ntenä. Pikku yllätys siihen nähden, että Tuomas Skopan lievää kohuakin herättänyt soololevy ei tilastoitunut lainkaan. Muut uutuudet Lord Vicar (#41) ja Gambit (#50) ovat listalla ensi- ja albumintekijänä toiskertalaisia. Nykyisin suomeksi rappaavalla Gambitilla on yksi englanninkielinen singlehitti vuodelta 2005.

Pari levyä (Amy Winehouse #18, The Black Keys #28) kiipesi tähän asti parhaisiin asemiinsa, ja Tuure Kilpeläinen (#5) palasi sivuamaan syyskuista debyyttisijoitustaan. Melkoisen loikan (24–8) otti Yön Kiitos ja kunnia, jonka tähän asti voi sanoa menestyneen hieman alle odotusten. Ainakin Olli Lindholm puhui muinoin radiohaastattelussa vakaalla nuotilla ykköseksi noususta sen jälkeenkin, kun sai kuulla juhlakokoelman debytoineen kolmossijalla (josta se ei noussut).

Syksy syrjäytti joulun

2012-01-17T20:22:00.000+02:00

Radiolistan kovin nousija (40–16) on kaivettu oudon kiven alta: jo lokakuussa Syksyn sävelessä kilpaillut Stina Girsin Anna mun mennä soi etenkin Radio Novassa. Se on koko Top 100:n ainoa Idols-kilpailijan esittämä hitti – jos jätetään huomiotta se, että pohjasijoilla usein kuplivien ”klassikkojen” seassa on Anna Puun kolmevuotias C'est la vie. Antti Tuiskun Rukous koki joulukohtalon, vaikka siinä ei joulusta puhutakaan.

Siinä suhteessa puutostila on merkittävä, että tähänastiset viisi Idols-kisaa ovat poikineet kahdeksan vuoden aikana radiolistan 20 soitetuimman joukkoon jo 77 biisiä. Tuotantokausittain hitit voidaan jakaa näin: ensimmäisen kisaajat tekivät niistä 37, toisen 10, kolmannen 19, neljännen 9 ja viidennen vain kaksi – toinen niistä oli Martti Saarisen Kaipaus nousee siivilleen.

Nimiä, nimiä! No, tässä paremmuusjärjestys: Hanna Pakarinen 12 radiohittiä, Jani Wickholm 11, Antti Tuisku 11, Anna Abreu 10, Katri Ylander 9, Ari Koivunen 4, Kristiina Brask 4, Anna Puu 4, Christian Forss 3, Koop Arponen 3, Pete Parkkonen 2, Ilkka Jääskeläinen 1, Kristian Meurman 1, Martti Saarinen 1, Stina Girs 1.

Raivasimme tietä Klabbille

2012-01-16T19:51:00.000+02:00

Sarakkeita katsoessa Suomen albumilistan ruhtinaat ovat Kari Tapion Laulaja 1945–2010 ja Adelen 21 – listaykkösiä, joilla pian tulee vuosi täyteen Top 50:ssä. Mutta levyalen ansiosta seassa on melkoisesti iäkkäämpiäkin ykkösiä: Wigwamin Nuclear Nightclub johti listaa vuonna 1975 ja The Beatlesin Abbey Road vuonna 1969. Mukana on myös kaikkien aikojen ensimmäinen ykkösalbumimme Rubber Soul tammikuulta 1966 – pistä siitä sitten paremmaksi.

Entisiä ykkösiä on toki lisääkin ja vielä enemmän artisteja, jotka jossain uransa vaiheessa ovat saavuttaneet paalupaikan. Yllättävän moni teki sen ennen Kari Tapiota – yllätys piilee siinä, että Tapio saavutti terävimmän kärjen vasta viikolla 17/2007. Kaikkien näiden Top 50 -artistien (Beatlesin ja Wigwamin lisäksi) ensikokemus ykkösyydestä ajoittuu kauemmas historiaan:
Eppu Normaali – 1980
Yö – 1983
Topi Sorsakoski & Agents – 1986
Samuli Edelmann – 1991
Topi Sorsakoski – 1991
Popeda – 1992
Kaija Koo – 1993
Red Hot Chili Peppers – 1995
Smurffit – 1996
(Erin/Nylon Beat – 1999)
Petri Nygård – 2000
Nightwish – 2000
Rammstein – 2004
Coldplay – 2005

Floppimörkö vai hittikeiju?

2012-01-14T13:20:00.000+02:00

Mainitaan vielä yksi alkuvuoden ilmiö, jonka Levyale on viime vuosina peittänyt alleen: hiljainen julkaisumiljöö avaa sauman myöhästyneelle listaläpimurrolle, jolla lopulta saadaan tilastollista katetta hitaasti kehittyneelle media- ja fanikuhinalle. Jos vanhalla luonnonlailla on tammikuussa 2012 mitään virkaa, tyylipuhtain vitkadebytantti joko single- tai albumilistalle olisi Skrillex.

Scary Monsters and Nice Sprites julkaistiin jo syksyllä 2010, mutta on paraikaa Suomen Spotifyn 12. soitetuin albumi. Losangelesilaisen dubstep-hepun biisejä on sadan soitetuimman joukossa neljä, joista parhaiten sijoittuu First of the Year niin ikään 12:nneksi. Trendimedian lisäksi bisneksen syvä ydinkin on hyväksynyt Skrillexin niin, että nimesi hänet parhaan uuden artistin Grammy-ehdokkaaksi.

Tähän kajahtaa tietysti se fraasivanhus, että kohdeyleisö ei osta levyjä eikä maksa latauksistaan. Kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa Skrillexillä on kaksi Top 20 -singleä, miksei meilläkin? Jos biisillä on 57 miljoonaa soittokertaa You Tubessa kuten Scary-levyn nimiraidalla, niin tyylilajista riippumatta se on tähän asti heijastunut jotenkin myös myyntiin. Tähän asti.

Tammikuun kruunu

2012-01-12T19:53:00.000+02:00

Vuosia sitten Rumban listapalstaa kootessani loin laskentapohjan, jolla sijaluvuista ja vuodenaikakertoimista sai koostettua kohtalaisen toimivan albumivuosilistan, kun myyntilukuja ei ollut tarjolla. Käytän sitä rajallisesti edelleenkin täällä keväisin julkaistavan hittivuosilistan pisteyttämiseen, mutta ajan siihen vain ne levyt, joilla on singlehittejä.

Viime vuodelta tuo taulukko näyttää musertavaa ylivoimaa Adelelle: 21 keräsi pisteitä yli tuplaten kakkoseen Chisuun verrattuna. Maahantuoja Playground on kuitenkin pysynyt kesäisen kultalevyn jälkeen hiljaa levyn tukkumenekistä – lähiviikkoina Musiikkituottajien vuosilista paljastanee saldon. 21 jatkaa sitä perinnettä, että vuosimyyntiä hallinnut julkaisu palaa tammikuussa ykköseksi. Samoin tekivät muun muassa Bomfunk MC’sin In Stereo (1999/2000) ja Anssi Kelan Nummela (2001/2002).

Alkuvuosi tuo myös listayllätyksiä, nyt sijalle 14 nimellä Hillbilly Flatbox. Albumi sisältää biisejä toissavuonna 25:ntenä käyneeltä amerikkalaiselta Hillbilly Casinolta ja kahdelta turkulaiselta rockabillybändiltä, joiden nimet ovat Flatbroke Trio ja Shoebox Revue. 38:ntena tekee ensiesiintymisensä tilastossa jenkkiduo The Black Keys yhdeksännellä albumillaan El Camino.

Mies murtui, hevonen ei

2012-01-10T20:43:00.000+02:00

Chisun Kohtalon oma soi radioissamme yhä yhtä tiuhaan kuin seitsemän ykkösviikkonsa aikana, mutta silti sen ohi radiolistalla meni Nickelbackin When We Stand Together. Nickelback on neljäs kanadalainen esiintyjä Suomen radioykkösenä. Yksi on helppo arvata – Celine Dion meni kärkeen neljällä biisillä – mutta muut ehkä eivät: K-maro (Femme Like U 2005) ja Simple Plan (When I’m Gone 2008).

When We Stand Together kerää ahdistavan runsasta soittoa usealla taajuudella: Aalto 42 kertaa viikossa, The Voice 41, NRJ 37, Nova 33. Viikon kovimpien nousijoiden olennainen avittaja oli Novan soittolistalle pääsy: Haloo Helsingin Jos mun pokka pettää 22–5, Taio Cruzin & Flo Ridan Hangover 16–6 ja Herra Ylpön & Ihmisten Mustat hevoset 66–11. Edellinen ylppömaistiainen Mies murtuu ei tainnut soida kuin Yle X:ssä.

Nuorisokanavat eivät vielä käyttäneetkään kalenterigiljotiiniaan Lord Estin Vuosi vaihtuu -hittiin, vaan antoivat sen soida sijan 20 edestä. Tuure Kilpeläisen Ystävänpäivä vajosi kuutossijalta 15:nneksi, mutta mitä sille mahtaa tapahtua runsaan kuukauden kuluttua?

Vuosi eri kulmista

2012-01-08T23:43:00.000+02:00

Vaikka olen lisännyt linkit vasemman palstan viidenteen laatikkoon, haluan näin vuosilista-aikana erikseen korostaa, että tilastoja kootaan ja syynätään myös muissa suomalaisissa blogeissa. Asialla kommenttiosioista tutut nimet: Markus kirjoittaa britti- ja jenkkilistoista suomeksi, Kai maailman listoista englanniksi ja Pulina Spotifysta suomeksi.

Vaikka tonttijako toimii, sen on hyvä myös vähän risteytyä, ja esimerkiksi minun pitää alkaneena vuonna huomioida Spotify paremmin. Juu vanhat argumentit pätevät edelleen sitä vastaan (puutteelliset valikoimat ja soittolistojen taustatiedot, saman äänitteen eri julkaisumuotoja ei yhdistetä listalaskennassa ym), mutta kulutusmassa on kasvanut niin suureksi, että se kiehtoo. Spotify on kiistaton osa hittiyden käsitettä.

Spotify-listojen luulisi voivan paremmin kuvata myös vanhojen klassikoiden suosiota, koska ne eivät mittaa ostamista, vaan jatkuvaa kulutusta. Mutta jos biisi löytyy palvelusta osana jopa 30 eri äänitettä ja näiden jokaisen kuuntelut mitataan erikseen, kilpailu 1–2 muodossa julkaistuja uutuushittejä vastaan on lievästi sanoen epäsuhtainen.

Vanhoista hiteistä on palvelussa myös valtavasti coverversioita, jotka keräävät kosolti ”harhaklikkauksia” – eiväthän kaikki kuuntelijat tiedä (alkuperäis)esittäjien nimiä. Entä biisit, joiden alkuperäistä Spotify ei pysty tarjoamaan? Katsokaapa vaikka Stairway to Heavenin tai Happy Xmas (War Is Over)in huimanmittaisia covervalikoimia. Noita katsoessa toivoo ehkä kaikkein hartaimmin saavansa kunnon tietoa todellisista kuunteluluvuista.

Vaikka vai koska?

2012-01-05T20:49:00.002+02:00

Levyaleviikko herättää yleensä monenlaisia tilastodebatteja, mutta nyt löytyy oikeastaan vain yksi puheenaihe. Erinin Hunningolla teki listansisäisen nousuennätyksen, 46. sijalta neljänneksi, vaikka/koska siihen on lätkäisty jopa 7,99 euron hintalappuja. Albumin huippusijoitus oli 4 tätä ennenkin.

Muutkaan elpyjät eivät saavuttaneet uusia korkeuksia – korkein re-entry, Saden The Ultimate Collection sivusi aiemmin tuttua 18. sijaa. Lord Estin Vuosi vaihtuu eteni singlelistan kärkeen ja radiolistan 19:nneksi, joten Sonmoro senjoron mukaantulo ainoana debyyttinä 33:nneksi oli odotettavissa. Se on miehen paras numero tässä sarjassa, sillä ainoan aiemman merkinnän toi Tulin teitä muistuttaan -levyn 35. sija vuonna 2008.

Näennäistapahtumia

2012-01-03T20:22:00.000+02:00

Yleensä pitäisi kai olla innoissaan listan runsaasta liikehdinnästä, mutta entä jos se ei tunnu oikealta? Jos samoalaisittain poistaisimme edellisen viikon jouluryöpsähdyksen aikakirjoistamme, suurin osa uuden radiolistan liikkeestäkin poistuisi, esimerkkeinä 3–(12)–3 (Sitkeä sydän), 9–(49)–9 (Pahalta piilossa) ja 16–(37)–14 (Kaunis rietas onnellinen). Kaikki joulubiisit hujahtivat ulos Top 100:sta, vaikka loppiaiseen on monta päivää.

Seassa on muutama läpimurtonousukin. Marraskuussa julkaistu, mutta tähän asti Top 100:n alapuolelle vaimennettu Nimetön-yhtyeen Kuuleeko kukaan kirmasi sijalle 23, ja Erinin kolmas hitti Vanha sydän paransi kymmenellä tähänastista huippuaan seitsemänneksi. Samuli Edelmann kiipesi ties mistä sijoille 12 ja 13, ja Haloo Helsingillä on biisit paikoilla 22, 28 ja 29 – kaikki näennäisesti matkalla ylös.

Suurimmat single/lataushitit 2011

2012-01-01T12:57:00.002+02:00

Tämä Top 100 perustuu biisien sijoituksista virallisilla single- ja latauslistoilla tulleisiin pisteisiin. Suluissa paras sijoitus viikkolistoilla vuoden aikana.

1. Poju: POIKA (SAUNOO) (1)
2. Petri Nygård ft Lord Est: SELVÄ PÄIVÄ (1)
3. Adele: ROLLING IN THE DEEP (6)
4. Haloo Helsinki!: MAAILMAN TOISELLA PUOLEN (3)
5. Jennifer Lopez ft Pitbull: ON THE FLOOR (1)
6. Jukka Poika: SILKKII (1)
7. Maroon 5 ft Christina Aguilera: MOVES LIKE JAGGER (1)
8. Adele: SET FIRE TO THE RAIN (2)
9. Pitbull ft Marc Anthony: RAIN OVER ME (2)
10. Jare & Villegalle ft Märkä-Simo: HÄISSÄ (1)

Kuten radiovuosilistalla, kakkonen olisi toissavuoden pisteineen kukistanut ykkösen. Kolmonen Rolling in the Deep puolestaan jatkanee ihmeroikkumistaan alkaneenakin vuonna. Poika (saunoo) ja Selvä päivä jäivät ulos Top 100 -radiovuosilistalta, jonka voittaja Duran Duran on täällä vasta 47:ntenä.

11. LMFAO ft Lauren Bennett & Goonrock: PARTY ROCK ANTHEM (5)
12. Chisu: SABOTAGE (1)
13. Erin: VANHA NAINEN HUNNINGOLLA (8)
14. Lucenzo ft Don Omar: DANZA KUDURO (5)
15. Alexandra Stan: MR SAXOBEAT (2)
16. Lord Est ft Petri Nygård: REGGAEREKKA (1)
17. Laura Närhi: MÄ ANNAN SUT POIS (2)
18. Rihanna ft Calvin Harris: WE FOUND LOVE (1)
19. Pitbull ft Ne-yo, Afrojack & Nayer: GIVE ME EVERYTHING (8)
20. Anna Järvinen ft Olavi Uusivirta: NUORI JA KAUNIS (7)

2011 oli vahvojen ja osin yllättävienkin comebackien vuosi: Petri Nygårdin, Jennifer Lopezin ja Maroon 5 & Aguileran seuraksi nousi onnistuneesti sooloillut Erin. Kuusi ft-lyhennettä kymmentä biisiä kohden on liikaa, etenkin kun niiden perässä lukee usein ihan neverheard-populaa.

21. Rihanna: S&M (4)
22. Arttu Wiskari: TUNTEMATON POTILAS (3)
23. Bruno Mars: GRENADE (3)
24. Snoop Dogg vs David Guetta: SWEAT (3)
25. LMFAO: SEXY AND I KNOW IT (3)
26. Jenni Vartiainen: MISSÄ MURUSENI ON (1)
27. Wiz Khalifa: BLACK AND YELLOW (2)
28. Sak Noel: LOCA PEOPLE (WHAT THE FUCK!) (4)
29. Lauri: HEAVY (2)
30. Christina Perri: JAR OF HEARTS (4)

31. Usher: MORE (2)
32. Lady Gaga: BORN THIS WAY (1)
33. Coldplay: PARADISE (5)
34. Lady Gaga: JUDAS (3)
35. Sunrise Avenue: HOLLYWOOD HILLS (2)
36. Adele: SOMEONE LIKE YOU (1)
37. Britney Spears: I WANNA GO (10)
38. Chisu: KOHTALON OMA (1)
39. Samuli Edelmann: EI MITÄÄN HÄTÄÄ (8)
40. Nickelback: WHEN WE STAND TOGETHER (2)

41. Britney Spears: HOLD IT AGAINST ME (1)
42. Duck Sauce: BARBRA STREISAND (4)
43. Flo Rida: GOOD FEELING (7)
44. Anna Abreu: HYSTERIA (6)
45. Nightwish: STORYTIME (1)
46. Enrique Iglesias ft Ludacris: TONIGHT (I'M FUCKING YOU) (9)
47. Jenni Vartiainen: DURAN DURAN (10)
48. Rihanna: ONLY GIRL (IN THE WORLD) (2)
49. The Sounds: BETTER OFF DEAD (6)
50. Kaija Koo: KAUNIS, RIETAS, ONNELLINEN (7)

Vaikka kärkipäässä oli hajontaa, tämän välin biisit menestyivät sangen tasaisesti radiossa ja myynnissä. Britney Spearsin tasaisuus (sijat 37, 41, 53, 57) suorastaan epäilyttää. Pitää taas muistuttaa, että tämä lista ei pysty huomioimaan yksittäisten listaykkösten ylivoimaisuutta – esimerkiksi Nightwishin Storytime luultavasti kuuluisi myyntimäärineen ylemmäs.

51. David Guetta ft Flo Rida & Nicki Minaj: WHERE THEM GIRLS AT (5)
52. Alexandra Stan: GET BACK (ASAP) (8)
53. Britney Spears: TILL THE WORLD ENDS (6)
54. Finnish Hockey Mafia ft Antero Mertaranta: TAIVAS VARJELE (2)
55. The Black Eyed Peas: THE TIME (DIRTY BIT) (5)
56. Kaija Koo: VAPAA (5)
57. Britney Spears: CRIMINAL (11)
58. Mohombi: BUMPY RIDE (4)
59. Jennifer Lopez: PAPI (9)
60. Apulanta: PIHTIOTE (1)

61. Mohombi ft Akon: DIRTY SITUATION (9)
62. Bruno Mars: THE LAZY SONG (14)
63. Katy Perry ft Kanye West: E.T. (15)
64. Pitbull ft T-pain: HEY BABY (DROP IT TO THE FLOOR) (10)
65. Lauri Tähkä: POLTE (6)
66. Haloo Helsinki!: KUULE MINUA (9)
67. Taio Cruz ft Flo Rida: HANGOVER (9)
68. Example: CHANGED THE WAY YOU KISSED ME (15)
69. The Black Eyed Peas: JUST CAN'T GET ENOUGH (9)
70. Erin: POPEDA (15)

71. Lauri Tähkä: SYYSKUUN KYY (9)
72. Antti Tuisku: HYÖKYAALTO (14)
73. David Guetta ft Rihanna: WHO'S THAT CHICK? (11)
74. Taio Cruz: HIGHER (7)
75. Jare & Villegalle ft Heikki Kuula: NELISILMÄ (17)
76. Munamies: POMPPUFIILIS (14)
77. Lady Gaga: THE EDGE OF GLORY (14)
78. Apulanta: VÄÄRYYTTÄ (1)
79. Madcon: FREAKY LIKE ME (12)
80. Gym Class Heroes ft Adam Levine: STEREO HEARTS (16)

81. Jennifer Lopez ft Lil Wayne: I'M INTO YOU (19)
82. David Guetta ft Taio Cruz & Ludacris: LITTLE BAD GIRL (16)
83. Studio Killers: ODE TO THE BOUNCER (13)
84. A-tyyppi ft Antero Mertaranta: IHANAA LEIJONAT IHANAA (3)
85. Tinie Tempah ft Eric Turner: WRITTEN IN THE STARS (13)
86. Reckless Love: HOT (18)
87. Arttu Wiskari: MÖKKITIE (19)
88. Sean Paul ft Alexis Jordan: GOT 2 LUV U (12)
89. Juha Tapio: EN MITÄÄN, EN KETÄÄN (19)
90. Bruno Mars: JUST THE WAY YOU ARE (AMAZING) (17)

91. Coldplay: EVERY TEARDROP IS A WATERFALL (16)
92. Nelly: JUST A DREAM (20)
93. James Morrison: I WON'T LET YOU GO (20)
94. Suvi Teräsniska: JOS MIKÄÄN EI RIITÄ (17)
95. David Guetta ft Sia: TITANIUM (4)
96. Cobra Starship ft Sabi: YOU MAKE ME FEEL... (14)
97. Paradise Oskar: DA DA DAM (6)
98. Antero Mertaranta: NYT HUUDETAAN – IHANAA LEIJONAT IHANAA (5)
99. Pink: RAISE YOUR GLASS (16)
100. Duffy: WELL, WELL, WELL (12)

Singlelistan liikkeet hidastuivat taas niin, että jossain vaiheessa saattaa Top 100 -vuosilistan koostaminen jäädä haaveeksi. Toistaiseksi tilastossa näkyy vielä lätkähitti/euroviisu-tyyppisiä pikavisiittejä niin paljon, että on mistä ottaa. Kotimaisuus jäi odotetusti vähäisemmäksi kuin radiossa (38/100, laskin että Nuori ja kaunis ja Ode to the Bouncer ovat puolikkaita).

Soitetuimmat radiohitit 2011

2011-12-31T16:47:00.001+02:00

Tämä lista perustuu Nielsen Music Controlin viikoittaisilla Top 40 -radiolistoilla vuoden 2011 aikana kerättyihin pisteisiin. Suluissa paras sijoitus viikkolistoilla vuoden aikana.

1. Jenni Vartiainen: DURAN DURAN (1)
2. Laura Närhi: MÄ ANNAN SUT POIS (2)
3. Haloo Helsinki!: MAAILMAN TOISELLA PUOLEN (2)
4. Jenni Vartiainen: MISSÄ MURUSENI ON (1)
5. Arttu Wiskari: TUNTEMATON POTILAS (1)
6. Jennifer Lopez ft Pitbull: ON THE FLOOR (1)
7. Maroon 5 ft Christina Aguilera: MOVES LIKE JAGGER (1)
8. Adele: SET FIRE TO THE RAIN (1)
9. Bruno Mars: GRENADE (1)
10. Samuli Edelmann: EI MITÄÄN HÄTÄÄ (2)

Jos 2010 huomioidaan, Mä annan sut pois keräsi suuremman radiopotin kuin Duran Duran. Kummatkin silti murskaa yhteispisteillään Missä muruseni on, joka pääsi kärkiviisikkoon toisena vuonna peräkkäin. 2011 julkaistujen laulujen ykkönen, myös singlemyynnissä juhlinut ja albumin kultakantaan lietsonut Maailman toisella puolen jäi täysin dadaistisesti vaille Emma-ehdokkuutta.

11. Bruno Mars: THE LAZY SONG (1)
12. Antti Tuisku: HYÖKYAALTO (2)
13. Panic at the Disco: THE BALLAD OF MONA LISA (1)
14. Chisu: SABOTAGE (1)
15. Alexandra Stan: MR SAXOBEAT (1)
16. Teleks: TYTTÖ JOKA KATSOO MERELLE (1)
17. Sunrise Avenue: I DON'T DANCE (2)
18. Usher: MORE (4)
19. The Sounds: BETTER OFF DEAD (4)
20. Sunrise Avenue: HOLLYWOOD HILLS (3)

Jenni Vartiaisen ohella Bruno Mars ja Chisu nousivat kahdella biisillä ykköseksi. Kärkikympin kaikki hitit ylsivät myös Top 10 -singlemyyntiin, mutta täällä on oudompaakin tavaraa – The Ballad of Mona Lisa ei rekisteröinyt mitään myyntimerkintöjä. Sunrise Avenuen kakkoslohkaisu päihitti ykköslohkaisun.

21. Juha Tapio: EN MITÄÄN, EN KETÄÄN (2)
22. Christina Perri: JAR OF HEARTS (3)
23. Lauri: HEAVY (3)
24. Anna Järvinen ft Olavi Uusivirta: NUORI JA KAUNIS (5)
25. Red Hot Chili Peppers: THE ADVENTURES OF RAIN DANCE MAGGIE (3)
26. LMFAO ft Lauren Bennett & Goonrock: PARTY ROCK ANTHEM (6)
27. Yö: ONNEN HOHTEESSA (9)
28. Coldplay: PARADISE (1)
29. Reckless Love: HOT (3)
30. Pitbull ft Ne-yo, Afrojack & Nayer: GIVE ME EVERYTHING (4)

31. Haloo Helsinki!: KUULE MINUA (3)
32. Chisu: KOHTALON OMA (1)
33. Juha Tapio: SITKEÄ SYDÄN (3)
34. Tommi Kalenius: VIELÄKÖ RAKKAUS KANTAA (6)
35. Suvi Teräsniska: JOS MIKÄÄN EI RIITÄ (10)
36. Jippu & Samuli Edelmann: PIMEÄ ONNI (3)
37. Katy Perry: LAST FRIDAY NIGHT (T.G.I.F.) (2)
38. Pink: RAISE YOUR GLASS (8)
39. Adele: ROLLING IN THE DEEP (15)
40. Pitbull ft Marc Anthony: RAIN OVER ME (3)

41. Erin: VANHA NAINEN HUNNINGOLLA (9)
42. 3 Doors Down: WHEN YOU'RE YOUNG (5)
43. James Morrison: I WON'T LET YOU GO (5)
44. Lovex: SLAVE FOR THE GLORY (4)
45. Apulanta: PIHTIOTE (1)
46. Jukka Poika: SILKKII (3)
47. Erin: POPEDA (6)
48. Nightwish: STORYTIME (2)
49. Apulanta: VÄÄRYYTTÄ (11)
50. Britney Spears: I WANNA GO (11)

Tähän väliin mahtuu jo profiloituneempaa, iskelmä/pop-muurin ylittämiseen kykenemätöntä musiikkia. Pitbullin asema on vankistunut, ja Erinkin löysi paikkansa radioaalloilta. Reckless Love ja Lovex eivät kyenneet lunastamaan soittomäärien luomia myyntiodotuksia, kun taas jatkuva myynti sai aluksi kitsaasti soineen Rolling in the Deepin juuttumaan rotaatioon.

51. Anna Abreu ft Redrama: WORST PART IS OVER (12)
52. Suvi Teräsniska: PAHALTA PIILOSSA (3)
53. Kaija Koo: KAUNIS, RIETAS, ONNELLINEN (7)
54. Snoop Dogg vs David Guetta: SWEAT (8)
55. Laura Närhi: TÄMÄ ON TOTTA (5)
56. Nickelback: WHEN WE STAND TOGETHER (3)
57. Britney Spears: HOLD IT AGAINST ME (6)
58. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: YSTÄVÄNPÄIVÄ (5)
59. Martti Saarinen: KAIPAUS NOUSEE SIIVILLEEN (8)
60. Lauri Tähkä: SYYSKUUN KYY (2)

61. Snow Patrol: CALLED OUT IN THE DARK (17)
62. Rihanna: S&M (8)
63. Michael Monroe: ’78 (20)
64. Rihanna ft Calvin Harris: WE FOUND LOVE (9)
65. Within Temptation: FASTER (8)
66. Anna Abreu: STEREO (2)
67. Lady Gaga: BORN THIS WAY (11)
68. Anna Abreu: HYSTERIA (5)
69. Lady Gaga: JUDAS (8)
70. Jason Derülo: DON'T WANNA GO HOME (16)

71. Happoradio: AHMAT TULEVAT (10)
72. Wiz Khalifa: BLACK AND YELLOW (14)
73. Apocalyptica ft Brent Smith: NOT STRONG ENOUGH (11)
74. Teleks: KAUNEIN KAIKISTA (7)
75. Lady Gaga: THE EDGE OF GLORY (15)
76. Jennifer Lopez ft Lil Wayne: I'M INTO YOU (19)
77. Rihanna: ONLY GIRL (IN THE WORLD) (2)
78. Milow: YOU AND ME (IN MY POCKET) (15)
79. Britney Spears: CRIMINAL (12)
80. Adele: SOMEONE LIKE YOU (7)

81. Happoradio: RAKKAUS (11)
82. Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaani: PELKO POIS (11)
83. Happoradio: PELASTAJA (6)
84. Britney Spears: TILL THE WORLD ENDS (16)
85. Tommi Läntinen: RAHAA RIKKAAMPI (7)
86. Gym Class Heroes ft Adam Levine: STEREO HEARTS (11)
87. Lord Est ft Petri Nygård: REGGAEREKKA (12)
88. Flo Rida: GOOD FEELING (16)
89. LMFAO: SEXY AND I KNOW IT (11)
90. Suvi Teräsniska: ELÄVÄNÄ HAUDATTU (20)

91. Nelly: JUST A DREAM (15)
92. Tinie Tempah ft Eric Turner: WRITTEN IN THE STARS (14)
93. Michael Jackson with Akon: HOLD MY HAND (13)
94. Coldplay: EVERY TEARDROP IS A WATERFALL (8)
95. The Black Eyed Peas: JUST CAN'T GET ENOUGH (20)
96. Take That: THE FLOOD (6)
97. Madcon: FREAKY LIKE ME (13)
98. Anna Puu: SINÄ OLET MINÄ (5)
99. Bruno Mars: IT WILL RAIN (13)
100. Lovex: U.S.A. (9)

Anna Abreu, Britney Spears, Rihanna ja Lady Gaga mättivät biisejään listalle, mutta mikään niistä ei kohonnut yli muiden ykkössfääreihin. Viitoisvoitosta huolimatta kotimainen musa jäi täpärään vähemmistöön (49/100), ja viitoisvoitosta huolimatta suomenkieliset jäivät summaan 38.

Adele kruunasi vuotensa

2011-12-29T20:36:00.000+02:00

Albumilistasta ei ole paljon raportoimista, kun mikään levy ei liiku suuntaan tai toiseen kahdeksaa porrasta enempää. Mutta Chisu sentään palasi kärkeen. Kohtalon oma jatkaa kuudetta viikkoa radiolistan ykkösenä, mutta tipahti singlelistan paalulta neloseksi, joten yhtäaikainen tripla jäi naftisti saavuttamatta.

Vuoden viimeisen sinkkuykkösyyden suo silti kernaasti Adelelle, sillä hän on pestissä ensikertalainen. Vaikka Set Fire to the Rain on roikkunut Top 20:ssä 26 viikkoa ja Rolling in the Deep hurjat 38, niiden huippusijat ovat kaksi ja kuusi. Näyttävästi kuudentena debytoi Vuosi vaihtuu, lohkaisu Lord Estin flopanneelta Sommoro senjoro -pitkäsoitolta. Sille ei kannattane ennustaa pitkää sukseeta.

Taatusti vauhdikkaimmin uusiutuu ensi viikolla radiolista, joka tukkeutui joulubiiseistä vielä viimevuotistakin hanakammin. Paljolti samoista tutuista, mutta Teleksin tuore Joulun suojaan kiihdytti pronssipallille erityisesti Radio Suomen veivaamana. Ehkä erikoisin arkistolöytö on Jose Felicianon Feliz navidad (1970) sijalla 22. Biisillä on teoreettinen sauma välttää pikaromahdus, koska siinä toivotetaan myös hyvää uutta vuotta.

Muotopuolet suosikit osa 3

2011-12-26T18:09:00.001+02:00

Tammikuussa 1994 käynnistetyt Suomen viralliset viikkolistat täyttävät vuodenvaihteessa 18 vuotta, minkä kunniaksi tässä lajitelma tuon ajan menestyneimpiä albumilista-artisteja, jotka eivät ole koskaan käyneet singlelistalla.

5. Foo Fighters
Taatusti tilaston yllättävin nimi – eikö muka Fightersilla ole Suomessa singlehittejä, jos brittilistallakin kolme on mennyt top viiteen? No ei ole, vaikka radiosoitossa on käyty kuutosena, kaksi albumia kiipesi ykköseksi ja listaviikkoja on kasassa 114. Ehkä siinä piilee konkreettinen viesti, että Greatest Hits jäi sijalle 22.

4. Helmut Lotti
146 listaviikkoa ovat jakautuneet Lottin äänitteille ihmeen tasaisesti: yhdeksän albumia pysyi listalla vähintään kymmenen viikkoa, mutta mikään niistä ei yli kahtakymmentä. Parhaat käyneet sijoilla kaksi, kolme ja kolme. Sinkkuhittien puute ei ihmetytä – kotona Belgiassakin hepulla on vain yksi Top 10 -single ja sekin duetto. (Tähän korjaus kommenteissa.)

3. Yölintu
Ex-tanssiorkesteri voisi johtaa listaa, jos mukaan ynnättäisiin Simo Silmun sooloalbumit, mutta läheltä piti, ettei se puutu kokonaan. Haavoittumaton oli latauslistan seitsemäntenä hiukan ennen kuin latausmyynnit sulautettiin singletilastoon. Albumilistaviikkoja on yhteensä 181 plus Silmun 39.

2. Smurffit
Okei.

1. Andrea Bocelli
Vaikka Bocellin tunnetuin kappale Con te partiro oli suurhitti mm. Britanniassa Sarah Brightman -duettona (Time to Say Goodbye), meillä mies on tyytynyt 189 albumilistaviikkoon. Amore (2006) sai viisi paalupaikkaa, ja sen ohella Romanzakin (1997) keräsi yli 40 listaviikkoa. Lähimmäs radiohittistatusta on päässyt Besame mucho.

Muita singlehitittömiä albumimenestyjiä ovat muun muassa Bo Kaspers Orkester, Kaija Kärkinen & Ile Kallio, Club for Five, Von Hertzen Brothers, Patricia Kaas, Pentti Hietanen, Norah Jones, Tomi Metsäketo, Dream Theater ja Eric Clapton.

Muotopuolet suosikit osa 2

2011-12-25T19:11:00.000+02:00

Tammikuussa 1994 käynnistetyt Suomen viralliset viikkolistat täyttävät vuodenvaihteessa 18 vuotta, minkä kunniaksi tässä lajitelma tuon ajan menestyneimpiä albumilista-artisteja, jotka eivät ole koskaan käyneet singlelistalla. Tänään sijat 6–10.

10. Janne Tulkki
Kesän 1998 Sinisen taivaan sateenkaari -biisillä julkisuuteen noussut Tulkki on viihtynyt albumilistalla 83 viikkoa, joista yhden ykkösenä (Sisältä kultaa). Tiukasti iskelmäväelle suunnatusta tuotannosta on lohjennut kymmenen Top 10 -radiohittiä, mutta huippusuosion päivistä on jo yli vuosikymmen. Viimekesäinen albumi jaksoi vain 47:nneksi.

9. Il Divo
Läpilyöntivuonnaan 2005 multikansallinen könsikäskvartetti roikkui kahdella albumilla yhteensä yhdeksän viikkoa listakärjessä. Vauhti laantui tuosta, mutta paraikaa on menossa 88. listaviikko. Konseptoitujen coverlevyjen kokonaisstrategiaan eivät kuulu hittisinglet.

8. Anne Mattila
27-vuotias Mattila on ehtinyt pukata lista-albumeja enemmän (11) kuin samanikäinen Antti Tuisku. 90 listaviikosta korkein on vietetty kolmosena (Unihiekkaa), ja tämänsyksyinen Rakkauden roinaa ylsi 15:nneksi. En tiedä, millä takavuosien annebiisillä olisi ollut saumoja menestyä nykymuotoisella latauslistalla – eikös Perutaan häät aiheuttanut jonkinlaista kohua?

7. Eros Ramazzotti
Eros soi 1990-luvun lopulla jonkin verran nuorisoradioissakin (kymmenen Top 10 -radiohittiä), joten poissaolo singlelistalta vähän ihmetyttää. Kuusi albumia ovat yhteensä keränneet muhkeat 124 listaviikkoa, mutta ei yhtään kärkikolmikossa. Maannainen Laura Pausini oli myös hilkulla päätyä tähän artikkeliin.

6. Jope Ruonansuu
Vaikka kultalevyjen määrässä Jope johtaisi koko porukkaa, niin listavertailussa jäädään tähän 119 viikolla, kun korkein sijoituskin on nelonen (Työnnä kännykkä hanuriin). Pitkäaikainen levy-yhtiö AXR ei ole ikinä satsannut myyntisinkkuihin, mutta olisiko sellainen käynyt kaupaksi – ehkä tuota kännykkäalbumia vauhdittanut Pieni Hiace?

Muotopuolet suosikit osa 1

2011-12-24T20:43:00.000+02:00

Tammikuussa 1994 käynnistetyt Suomen viralliset viikkolistat täyttävät vuodenvaihteessa 18 vuotta, minkä kunniaksi tässä lajitelma tuon ajan menestyneimpiä singlelista-artisteja, jotka eivät ole koskaan käyneet albumilistalla.

5. Busta Rhymes
Suurisuinen rappari on elämöinyt Kat Delunan ja Pussycat Dollsin isoilla hiteillä (Run the Show #2, Don’t Cha #7) sekä Janet Jacksonin ja Tiëston kanssa vähän pienemmillä (What’s It Gonna Be #12, C’mon Catch Em by Surprise #19). Täysin omissa nimissään miehellä ovat Turn It Up / Fire It Up (#2) ja Touch It (#10).

4. Antero Mertaranta
Tämänvuotinen Finnish Hockey Mafia -kikkailu Taivas varjele (#2) ja ihan laulamalla esitetty Pedon ulvontaa (#17) toki tulee mainita, mutta paikan kunniataulukossa toi Ihanaa leijonat ihanaa. Vaikka tilastokummajainen on noussut eri miksauksina kolmesti ykköseksi (1999, 2000, 2009) ja kerran viitoseksi (2011), Top 20 -listaviikkoja sillä on yhteensä vain 12.

3. Will Smith
Näyttelijä-rapparin pinnalle nostanutta DJ Jazzy Jeff & Fresh Prince -kokoonpanoa ei Suomessa huomioitu, mutta vahvasti vanhoihin hitteihin nojaavilla 90-luvun lopun sinkuilla on kerätty kuusi merkintää: Men in Black (#2), Gettin’ Jiggy wit It (#9), Miami (#8), Wild Wild West (#2), Will 2K (#9) ja Black Suits Comin’ (#17).

2. Akon
Peräti kymmenen singlelistakäyntiä, mutta vain neljässä niistä senegalilaisjuurinen vokalisti on merkitty pääesiintyjäksi. David Guettan kanssa vedetty Sexy Bitch (#2) roikkui Top 20:ssä yli puoli vuotta, ja muista nimekkäistä kumppaneista mainittakoon Gwen Stefani, Michael Jackson, Pitbull ja Eminem. Vaikka läpimurtohitti Lonely (2005) kävi vain 19:ntenä, se nousi radiolistalla kuudenneksi.

1. Flo Rida
Häviää visiiteissä yhdellä Akonille, mutta niistä suurempi osa (7) ylsi kymmenen myydyimmän joukkoon ja on ensisijaisesti hänen nimissään. Parhaiten ovat pärjänneet Right Round (#3), Club Can’t Handle Me (#5), Where Them Girls At (#5), Sugar (#7) ja tuore Good Feeling (#7). Nuo molemmat viitoshitit ovat David Guetta -yhteistöitä.

Puuro jäähtyy

2011-12-22T20:03:00.000+02:00

Ilman sijalle 49 kömpinyttä Julma-Henriä albumilistalla ei olisi yhtään debytanttia. Eikö tunnu nyt hyvältä, että tilasto laajeni Top 50:ksi? Ei ainakaan tuolla argumentilla, sillä vanhassa Top 40 -mitassa Samuli Edelmannin virsikokoelma (48–36) olisi se uusi tulokas. Henri on käynyt korkeimmillaan 11:ntenä, joten joulukuinen julkaisu on tämänkin todisteen valossa huono idea.

Tilasto on odotettuakin staattisempi, kärkikuusikossa ei mitään muutosta. Samaa on luvassa vielä viikon päästä, sillä vaikka seuraavassa listassa on hiukan myös joulunjälkeistä myyntiä, lahjaostosvolyymi jyrää sen yhteenlaskuissa täysin alleen. Joululevyt ottanevat takapakkia, mutta romahtavat ulos siis vasta kahden viikon kuluttua. Tilalletulijat ovatkin sitten arvoituksellisempia.

Tässä yhteydessä toivotan lukijoille oivaa joulua ja kiitän tämän vuoden kommenteista & linkkauksista. Pysykää kuitenkin koko ajan taajuudella, sillä pyhäpäivinä on luvassa kolmiosainen listablogispesiaali. Sillä ei ole mitään tekemistä joulun kanssa.

Rukoillaan kesät talvet

2011-12-20T19:24:00.000+02:00

Uudesta radiolistasta paistaa läpi erityisesti se, että Radio Nova soittaa uutterasti joulubiisejä – ja paljolti niitä ilmeisimpiä lastchristmaseja. Tuoreitakin sesonkiesityksiä nousi mukaan kuten Teleksin Joulun suojaan (18) ja Michael Bublén All I Want for Christmas Is You (32). Leevi and the Leavingsin Jossain on vielä joulu (katso lauantaipostaus) on vihdoin kirjattu mittauksiin, mutta ilmaantui vasta sijalle 58.

Antti Tuiskun toiselta joulualbumilta löytyvä Rukous loikkasi muiden messissä 19:nneksi. Kyseessä on versio kesän 2006 Maj Karma -hitistä, joka ylsi singletilaston kakkoseksi ja 50 hittiä -listan kymmenenneksi. En keksi 2000-luvulta muuta suomalaisbiisiä, josta on tullut kahdesti listahitti sanoiltaan muuttumattomana (jätetään siis ruonansuu-osasto huomioimatta). Keksittekö te, jonkin idols-coverin tai muuta?

Kopioille kunniaa

2011-12-19T19:59:00.000+02:00

Suomen musiikkibisneksen suuri vaiettu Poptori julkaisee äänitteitä, jotka hintansa ja jakelukanaviensa takia jäävät huomiotta myyntilistoilla eivätkä näy edes Musiikkituottajien kultalevytietokannassa. Mutta Poptorilla on ollut vielä vaietumpia ja vielä menestyneempiä edeltäjiä. 30 vuotta sitten kulta-aikaansa elivät päivän hittien halvat jäljitelmä-äänitykset, joista kasatut ns. huoltoasemakasetit ylsivät jopa sadantuhannen painoksiin.

Kun muistelee, mitä kaikkea jännää vanhaa on maassamme onnistuttu ”arvottomana” tuhoamaan, noille kasettimastereillekin olisi voinut käydä kalpaten. Vaan ei sentään – Rocket Records alkaa tammikuussa julkaista niitä uudelleen. Ensiksi tulee JP-musiikin Disco City -kasettijatkumosta koostettu satabiisinen nelois-cd. Rockethan nosti taannoin listoille parikin Jaakko Teppo -kokoelmaa. Lisätietoa täällä.

Annoskoko tosin arveluttaa, sillä monia kiinnostanee ensisijaisesti tsekata, millaisilla standardeilla biisit on tehty. You Tube -näytteen perusteella taso on lähes varteenotettava, voin kuvitella seasta löytyvän jossain suhteessa alkuperäisten veroisia tulkintoja. Esittäjissä on muutama ex-menestyjä kuten Salomon ja Arto Sotavalta, mutta valtaosa aika meriititöntä massaa. Sen verran sain selville, että Juicea kierrättävä Eerik Epänormaali on esiintynyt myös nimellä Eric Mannström.

Last Christmas, indeed

2011-12-17T10:49:00.000+02:00

Keskiviikkona pyyhkäisi läpi viihdemediamme Gramexin tiedotteesta tehty uutinen, joka kertoi viime joulun soitetuimmista joulubiiseistä kaupallisissa radioissamme.
Siis viime joulun.
Vuosi takaperin.
Uutinen.
Jokseenkin saman tiedon olisi voinut poimia ihan tuoreeltaankin Nielsen-radiolistasta silloin kauan sitten. Kuka kehtaisi tuputtaa lukijoille uutisena vaikkapa vuoden takaista albumimyyntilistaa? (Luultavasti monikin, jos heille lähettäisi sopivanlaisen tiedotteen.)

Gramex on jo useana vuonna havainnut hyväksi rytmin, jossa tietoa edellisvuoden soitetuimmista artisteista pantataan maaliskuuhun ja soitetuimmista biiseistä peräti kesä–heinäkuuhun. Vuonna 2008 laskelmat tarjottiin toisin päin. Panttaaminen on aivan turhaa, sillä viihdeuutisissa on monta kertaa nähty, että otsikoihin pääsee helposti tarjoamalla saman tiedon uudelleen muutaman kuukauden päästä – kuka niitä vanhoja enää muistaa?

Tuon joululaulutilaston ykkönen Last Christmas nousi vuosi sitten Nielsen-radiolistalla kolmanneksi ja kolmonen Happy Xmas (War Is Over) yhdeksänneksi. Toiseksi soitetuinta, Leevi and the Leavingsin Jossain on kai vielä joulua, ei sen sijaan ole mittauskoneistoon ajettu, joten varmahko Top 10 -sijoitus jäi saamatta. Sen soitto on vieläpä lisääntymään päin, sillä edellisessä Gramexin joululaskelmassa tuo vuoden 1990 Varasteleva joulupukki -albumin lohkaisu oli vasta yhdeksäs.

Älä kääri pakettiin

2011-12-15T20:10:00.000+02:00

Joululevyt eivät yleensä saavuta listapiikkiään viimeisellä, vaan toiseksi viimeisellä joulua edeltävällä viikolla. Esimerkiksi viime vuoden vetonaula Tomi Metsäketo ehti pudota kakkossijalta kahdeksanneksi ennen kauppojen sulkeutumista. Tästä voisi päätellä, että merkittävää osaa joululevyistä ei osteta lahjoiksi, mikä tuntuukin järkevältä. Papereista aattoiltana revittyinä niiden kuunteluaika kun jää kovin lyhyeksi – ainakin useiden radioiden mielestä joulumusiikin soittamisen kuuluu loppua viimeistään tapaninpäivänä.

Täten mikään jouluäänite tuskin syrjäyttää Nightwishiä kärjestä ensi viikollakaan, vaikka moni on tilastollisesti lähellä. Rajaton nousi Jouluyöllään neljänneksi, mutta nousun kääntöpuolena tämä on ensimmäinen vuosi, jolloin 2003 julkaistu Joulu ei palannut tilastoihin. Kumpihan on vahvemmilla ensi vuonna, vai käydäänkö taisto midprice-osastolla? Siellä vasta joulumusaa piisaakin.

Amy Winehouse (25) ja Korn (36) debytoivat pelätyn matalalla, mutta Top 50:ssä on jokunen näyttävä nousija. Ensimmäinen täysi myyntiviikko kohotti Rammsteinin 31–12 ja linnanjuhlakeikka Tuure Kilpeläisen 28–13. Aika väkinäinen keksintö, Samuli Edelmannin kolmesta virsilevystä poimittu lajitelma jaksoi vain sijalle 48.

Loppumattomalla lattialla

2011-12-13T20:36:00.000+02:00

Tänään julkaistulla radiolistalla Happoradion Hiljaa niin kuin kuolleet harppasi 22. sijalta kymmenenneksi ja hieman paikkasi edeltäjänsä kämmiä. Bändin kuuden peräkkäisen Top 10 -radiohitin jälkeen näet Jälkiä-kokoelman eka uutuustäky Rakkaus jäi sijalle 11. Top 20 -rajan ylittivät nyt myös Kornin Narcissistic Cannibal (20) ja – lopultakin – Jennifer Lopezin Papi (18).

Papi debytoi singlelistan yhdeksäntenä jo ennen Love?-albumin ilmestymistä huhtikuussa. Varsinaiseksi singlelohkaisuksi (megahitti On the Floorin seuraajaksi) poimittiin kuitenkin I’m Into You, jolloin Papi katosi ja alkoi nostaa taas päätään aika näyttävän videon ilmestyessä syyskuussa. Toinenkin, korkeimmillaan 12:nneksi kantanut listarundi päättyi jo, mutta NRJ:n ja Novan tuella pisteitä kerätään nyt airplay-puolella.

Papi-videota on You Tubessa ehditty katsoa yli 28 miljoonaa kertaa, mutta se on mitätön summa On the Flooriin verrattuna. Sen virallinen VEVO-video julkaistiin 3. maaliskuuta, ja mittari näyttää nyt numeroa 448.684.378! Jos oletetaan kaikkien katsoneen neljä-ja-puoliminuuttisen rainan alusta loppuun, voidaan laskea sen pyörineen runsaan yhdeksän kuukauden ajan tauotta keskimäärin 5000 katsojan koneella.

Kannibaali söi ostajansa

2011-12-12T18:57:00.001+02:00

Suomen singlelistan ja latauslistan identtisyydessä on havaittu poikkeama! Nightwishin Storytime jatkaa singletilaston kärjessä neljättä viikkoa, mutta latauksissa se luopui ykkössijasta kahden viikon jälkeen. Silti mielestäni latauslistan sijoja 21–30 voi aivan hyvin nimittää myös singlelistasijoituksiksi.

Täten voi myös sanoa, että Korn-single Narcissistic Cannibal on viettänyt jo viisi viikkoa Top 30:ssä (vaikkakaan ei Top 20:ssä). Tuossa ei ole mitään outoa, parempaankin bändi on pystynyt, mutta biisi on Skrillexin ja Kill the Noisen tuella tienannut yllättäen saman sijan (23) myös radiosoittolistalla. Sen voisi tulkita hyväksi enteeksi The Path of Totality -albumille.

Kornin aiemmat albumit ovat keränneet Suomesta muun muassa sijat 2, 3, 4 ja 4 eli sille toki soisimme myös paalupaikan, mutta ajoitus on nyt aivan väärä – Anttilan Top 40 -väliaikatiedoissa Totalitya ei näy laisin. Ei näy kyllä Amy Winehouseakaan. Lienevät molemmat matkalla tammikuun elpyjäosastoon.

Teho-Jopetusta

2011-12-10T00:14:00.001+02:00

Viikon albumilistalla on erikoinen painotus, sillä 39 parhaan joukossa ei ole yhtään AXR-yhtiön julkaisua, mutta loppujen 11:n seassa kuusi. Alkujaan Audiovoxin, sitten Edelin alaisesta levymerkistä itsenäiseksi firmaksi ryhtyneen AXR Music Oy:n tämänvuotisiksi kärkimenestyjiksi kasvoivat albumeissa Kari Tapio -kokoelmat ja sinkuissa Pojun Poika (saunoo). Takaiskuina voinee pitää Arja Korisevan ja Jamppa Kääriäisen joululevyjen listautumattomuutta.

AXR:n kivijalka-artisteina toimivat parisenkymmentä vuotta kaksi miestä, joista toinen kuoli ja toinen lähti. Jopetusministeri on Jope Ruonansuun ensimmäinen lista-albumi, jota ei julkaissut AXR, vaan RCA/Sony. Vanhan firman piikkiin Ruonansuu teki neljätoista kultalevyä, joista muutama ei ylittänyt lainkaan Top 40 -kynnystä – paras sijoitus on nelonen. AXR:llä ja sen entisellä sisarmerkillä Mediamusiikilla on jostain syystä aina ollut listamenestyksen ja tukkumyyntilukujen välinen korrelaatio vähän mitä sattuu.

Jos jäi epäselväksi sen kuolleen kivijalan henkilöllisyys, niin Jopetusministeri sisältää esityksen nimeltä Kari Tapio, joka on väännös Sleepy Sleepersin Donna Summer -väännöksestä Metsäratio. Levy(tyshistoria)n uskomattomin limbo on Lähtisitkö, jossa varamanu hokee Pave Maijasen alkuperäisäänitteen päälle ”Jaa mää vai?”

Myöhäisyydessäkin voi kilpailla

2011-12-08T20:24:00.001+02:00

Mitä lähemmäs joulua tullaan, sitä harvinaisemmiksi käyvät muutoin niin tavalliset albumilistan ykkösdebyytit. Koko virallisten viikkolistojen 18-vuotisen historian ”myöhäisyysennätys” oli tähän asti Mokomalla, jonka Luihin ja ytimiin nousi suoraan kärkeen 5.12.2007, mutta nyt Nightwish rikkoi sen. Imaginaerumkin ilmestyi 30.11., joten joulukuussa julkaistulta albumilta temppu on yhä tekemättä.

Viikon muut uutuudet todistavat sesongin hankaluudesta – kovin matalalle jäivät ensiyrityksellä Rammstein (31), Jope Ruonansuu (33) ja Tarja Turunen (37). Il Divon (21) päätyminen noiden ohi toiseksi korkeimmaksi tulokkaaksi on jopa yllätys. Katsotaan, kuinka viikon päästä käy vaikkapa Kornin ja Britanniassa riuskasti myyvän Amy Winehousen.

Jouluäänitteet sen sijaan ovat täyttäneet kärkipään tavallista tiiviimmin (muun muassa sijat 2, 5 ja 8), ja Smurffitkin ovat ylempänä (6) kuin viiteen vuoteen. Mutta Räyhällistä joulua ei suostu pulpahtamaan esiin Top 20:n alapuolelta, vaikka edellinen Hevisaurus-levy käy yhä kaupaksi sijan 16 edestä.

Music Export Finland

2011-12-06T16:11:00.001+02:00

Nightwishin paalupaikka seuraavalla albumilistallamme on kai selviö, samaanhan ovat yltäneet bändin kaikki 2000-luvulla julkaistut studiolevyt. Mutta mieleen tulevat Imaginaerumin edeltäjän Dark Passion Playn yli kahden miljoonan myynnillä kerätyt hienot ulkomaiset listasijoitukset, joita voi lukea vaikka täältä. Millä tavoin yli neljän vuoden tauko vaik(e)uttaa?

Hyvää ei enteile ainakaan Storytime-singlen vastaanotto, kun sitä vertaa useiden Euroopan maiden Top 20:ssä nähtyyn Amaranthiin. Storytime ei ole ehtinyt lainkaan esimerkiksi Ruotsin listalle, ja Saksassa se jäi 39:nneksi eli alemmas kuin Amaranthin seuraaja Bye Bye Beautiful. (Laitoinko äsken linkin wikipediaan? Siellähän on ihan puuta heinää ainakin Amaranthin Norjan-menestyksestä. Mikään ykkönen ollut.)

Ehkä vain odotamme ja yllätymme iloisesti kaikesta, mitä tulee. Jotenkin tässä iskee tarve muistuttaa, että vielä viime vuonna Tarja Turusen What Lies Beneath ylsi Saksan albumilistan neljänneksi. Mutta sovitaanko, että kukaan ei edes vilkaise sen kummallisen ”Britannian rocklistan” ja STT:n siitä vääntämien uutisten suuntaan?

Adventtikärjistys

2011-12-04T23:21:00.001+02:00

Tänä sesonkina kulta- ja platinamyyntitiedotteet täyttävät viihdeuutispalstoja lähes vanhojen aikojen malliin, mutta yhtä ei näy. Vaikka Adelen 21:n kerrottiin jo kesällä saavuttaneen Suomessa kultalevyn ja koko loppuvuosi on liidelty listakorkeuksissa, lisäkuorrutteista ei ole tietoa. Levyn biisejä on tuoreimmalla Top 20 -singlelistalla kolme, ja niistä korkein Someone Like You nousee radiolistaa 14:ntenä.

Toisaalta 21:n maailmanlaajuista suosiota on jaksettu hehkuttaa, ja se on toistuvasti nimetty vuoden myydyimmäksi levyksi ikään kuin tilanne olisi jo kauan sitten ratkennut. Todennäköinenhän tuo titteli on, mutta vaikka äänitemenekki on ollut laskussa, se ei tarkoita että yksittäisen levyn kysynnälle olisi olemassa jokin katto. Ainakin teoriassa on yhä mahdollista, että esimerkiksi jouluksi ilmestyvä albumi ehtii käydä kaupaksi paremmin kuin koko vuoden listakärjessä juhlinut.

Kuvitellaanpa huomiseen mediaan uutinen, että John Lennon, Bob Marley, Karen Carpenter, Elvis Presley ja Freddie Mercury ovatkin hengissä ja tehneet upean kimppa-albumin. He ovat myös keksineet keinon, jolla syöpä, aids, anoreksia, ampumahaavat ja mihin-elvis-nyt-kuolikaan parannetaan, mutta siihen tarvitaan rahaa. Tuon sensaatiolevyn kaikki tuotot ohjataan parannustyöhön. Mitä arvelette, rikkoutuisivatko 21:n lukemat loppuvuoden aikana?

Kupla karkuteillä

2011-12-02T21:40:00.001+02:00

Albumiykkösemme Mutala julkaistiin 23. marraskuuta ja oli paras laskennassa, joka kattoi 23.–29. päivien myynnin. Lista koottiin keskiviikkona 30. marraskuuta, mutta julkaistiin vasta torstaina 1. joulukuuta, joka siis on Mutalan listalletulokuukausi. Tuntuu aika hitaalta tapahtumaketjulta vuonna 2011.

25 vuotta sitten oltiin ripeämpiä. Tuolloin, tarkemmin ottaen maanantaina 1. joulukuuta 1986, julkaistiin Eppu Normaalin Valkoinen kupla. Albumi- ja singlemyyntiä mitannut Mitä Suomi soittaa -lista toimi koko olemassaolonsa (1972–1989) siten, että uusi tilasto aina mittasi päättynyttä kuukautta ensimmäisestä viimeiseen päivään. Kuinka ollakaan, marraskuun 1986 albumilistan ykkösenä komeili Valkoinen kupla!

Tilanne ei tainnut ketään kummastuttaa siksi, että listaa julkaiseva Apu-lehti piti tapanaan aikailla sen kanssa monta viikkoa – tuokin näki päivänvalon vasta 2.1.1987. Passeliltahan kuplan kärkipaikka silloin vaikutti, koska kaikki tiesivät levyn dominoineen joulumyyntiä. Nyt asioita kirjoista tutkiva saattaa sen sijaan ihmetellä, miksi Poko-historiikissa kerrotaan joulukuun julkaisusta ja Suomi soi 4:ssä marraskuun ykkössijasta.

Ristiriidan syitä voi vain arvailla, koska laatijakin on jo kuollut. Voi hyvin kuvitella kauppiaiden painottaneen raporteissaan viimeisten päivien menekkiä, ja ehkä levy oli myynnissä ennen virallista ilmestymistään. Vastaavaa varaslähtöä en kuitenkaan ole havainnut muissa takavuosien tilastoissa, vaikka paljon olenkin niitä syynännyt.

Eppu kestää isältä pojalle

2011-12-01T20:10:00.001+02:00

Eppu Normaali on takavuosina päässyt albumilistan ykköseksi 13 levyllä, joista kymmenen oli studioäänitteitä ja kolme kokoelmia. Neljästoista ykkönen Mutala on jotain tuolta väliltä ja oikeastaan aika hankalassa paikassa. Nuo kaikki edeltäjät nimittäin viettivät kärjessä vähintään kaksi viikkoa, mutta tämänviikkoisia julkaisuja tutkiessa tuon perinteen jatkaminen käy Mutalalle vaikeaksi.

Rammstein-kokoelma ei poissaolostaan päätellen tainnutkaan ilmestyä Suomessa vielä maanantaina. Mutta yllättäviä poissaolijoita on niissäkin, jotka tulivat ajoissa myyntiin, kuten singlelistalla mainiosti menestynyt Lord Est. Tai näyttävähkösti puffattu Stina Girs. Cirque du Soleil -showhun tehty Michael Jackson -remix Immortal puuttuu myös, vaikka on ehtinyt kerätä Top 20 -sijoja monesta Euroopan maasta.

Listaknoppi bongattu sijalla 35! Jani Jalkasen debytoidessa Kari Tapio -kokoelmien seassa meillä on historian ensimmäinen albumitilasto, jossa omine soololevyineen nähdään isä ja poika tai mikä tahansa vanhempi-lapsi-kombinaatio. Tietääkseni aiemmin ei edes saman vuoden sisällä ole saatu muita tällaisia pareja kuin Inka ja Jukka Kuoppamäki (1997) ja Kelly ja Ozzy Osbourne (2003).

Rääppiäisvuosi

2011-11-29T21:08:00.001+02:00

Arttu Wiskarin Tuntematon potilas tipahti tuoreella radiolistalla 28. sijalta 52:nneksi. Entäpä sitten? No, koska se ei enää kerää vuosilistapisteitä Top 40:n ulkopuolella, viimeinenkin toive on katoamassa siitä, että tämän vuoden radiosoittotilaston kärjessä näkyisi tämänvuotisia biisejä. Ainakin kaksi, ehkä kolmekin parasta julkaistiin 2010. (Joo, nimiä ei ole vaikea arvata, mutta ylläpitäkäämme jännityksen rippeitä.)

Hittien listakierto näyttää loppuvuonna nopeutuneen, ja syysjulkaisuja on tulosten yläpäästä turha etsiä. Jaa, Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger on yhä hyvissä asemissa (9), mutta tuskin ehtii nykyrotaation säilyttäessäänkään kerätä kärkiviisikkoon oikeuttavia pisteitä. Edes Adam Levinen mukanaolo Top 20:n tuntumassa kuplivalla Gym Class Heroesin Stereo Hearts -hitillä ei ole pukannut Jaggeria alamäkeen.

Single- ja radiolistojen menestyneimpien biisien Top 100 -vuosilistat siis presentoidaan Listablogissa joulu–tammikuun vaihteessa. Perinteisesti, sanoisinko.

Vaahteranpunainen joulu

2011-11-28T20:04:00.001+02:00

Anttila-myynnin ennakkotietojen perusteella se on tapahtumassa jälleen: Rihannan Talk That Talk käy oudon hitaasti kaupaksi. Laulajattaren kolme edellistä albumia saavuttivat korkeimmat sijansa kahdeksannella, yhdeksännellä ja seitsemännellä listaviikollaan, mikä maineeseen ja hittisumaan suhteutettuna ei käy järkeen – ainakin 90 prosenttia kilpailijoista kun tekee sen aina julkaisuviikollaan.

Sen sijaan Nickelback näyttäisi palaavan kärkikymmenikköön lähes 10 vuoden tauolta. Saattavat jopa viikon kaksi ostetuinta tuontilevyä olla kanadalaisia, koska Michael Bublé taatusti loikkaa promokäyntinsä voimin kohti huippua. USA:n ykkösenä juuri debytoinut rappari-näyttelijä (ja Rihannan exä) Drake on hänkin Kanadasta, mutta tuskin ihan heti valtaamassa meidän tilastojamme.

Ennen Bubléta rapakontakainen joulumusa ei juurikaan ole uponnut suomalaisiin – ehkäpä tärkeä osa joulua eli traditiot poikkeavat tässä suhteessa liikaa toisistaan. Andrea Bocellin toissavuotinen My Christmas sen sijaan menestyi, koska siinä tulkittiin eurooppalaisiakin kappaleita kuten O Tannenbaum (Oi kuusipuu) ja Cantique de Noël (Oi jouluyö). Musiikkituottajien tietokanta näyttää kultamyyntiä myös levylle, josta en muista ennen kuulleenikaan: Elvis Presleyn Christmas Wishes. Varmaan midprice- tai kytkykauppatavaraa.

Valmistusmaa: Saksa

2011-11-25T22:42:00.001+02:00

Kun vertaillaan albumilistamme saksalaisia menestyslevyjä, pisimpään kärjessä on viihtynyt The Baseballsin Strike, 13 viikkoa. Eniten kaikilla levyillään ykkösviikkoja (15) on kerännyt Modern Talking. Mutta kenellä on eniten ykkösalbumeita? No tietysti Rammsteinilla, joka on saavuttanut neljällä albumilla kahdeksan paalupaikkaa ja myös historian ainoana esiintyjänä tehnyt re-entryn ykköseksi.

Eilen 14:ntenä debytoinut Mein Land on jo sekstetin kahdestoista Top 20 -single, ja vaikka sija ei ole kovin korkea, jotain yhtyeen kannatuksesta kertoo sen syntyminen pelkällä cd-singlemyynnillä. Rammsteinilla on omistautuneita faneja, mutta aika ennakoimattomaan ilmastoon julkaistaan maanantaina kokoelmalevy Made in Germany 1995–2011. Kiinnostaako se omistautuneita faneja, kiinnostaako se muita?

Vaikka kiinnostaisi, viidennen peräkkäisen ykkösen saavuttaminen on hankalaa. Ensimmäinen myyntiviikko jää vajaaksi, ja vastaan asettuu poikkeuksellisen kovia kotimaisia äänitteitä. Mutta listoja (toivottavasti) laaditaan joulun jälkeenkin – ehkä Made in Germanyn aika koittaa helmikuisen Areena-konsertin myötä. Kaksi tähänastista Rammstein-albumia on osoittanut sitkeytensä roikkumalla tilastoissamme yli 40 viikkoa.

50 sanaa voitti 29 syntiä

2011-11-24T20:09:00.001+02:00

Kate Bushin 50 Words for Snow ehti maanantaijulkaisuna albumilistan korkeimmaksi tulokkaaksi, mutta jäi pykälällä normiksi muodostuneesta Top 10 -sijoituksesta. Vaikka suosio on taukoineenkin pysynyt vakiokorkealla ja vaikka ainakin Nyt-liitteessä ja Aallon listaohjelmassa toisin väitettiin, Bush ei ole koskaan yltänyt Suomessa ykköseksi.

Jo ennen trion ensimmäisenkään pitkäsoiton ilmestymistä keväällä 1973 Haminassa taltioitu Hurriganes-live debytoi 13:ntena. Siinä kuullaan muun muassa Roadrunner, joka ilmestyi samannimisellä albumilla vasta puolitoista vuotta myöhemmin. Kaksi aiemmin julkaistua konserttilevyä, Live at Metropol ja Live in Stockholm 77 nousivat kuutos- ja viitossijoille vuosina 1988 ja 1996.

20:nneksi ilmestyneeltä Petri Nygård -kokoelmalta 29 syntiä ei osannut odottaa oikein mitään – enemmän kiinnostaa kaksi isoa hittiä hänen kanssaan tehneen Lord Estin menekki ensi viikolla. Ehdottomasti alle odotusten pärjäävät esikoisellaan 22 viikkoa listalla viettäneen ja kultaa myyneen Puhuvan koneen kakkoslevy (42) ja Sielun veljien kokoelma (45).

Vanhakaan synti ei unohdu

2011-11-23T18:40:00.001+02:00

Jenni Vartiaisen ja PMMP:n takavuosien hittien radiositkeys on aika ajoin tullut ilmi Listablogin sivulauseissa, ja samasta teemasta on asiaa edelleen: peräti neljä vartiaislaulua on tämän viikon Nielsen-radiolistalla sijojen 34 ja 56 välissä. Mutta sadan soitetuimman joukossa käy silloin tällöin myös reilusti iäkkäämpää materiaalia.

Nytkin Kolmannen naisen Valehtelisin jos väittäisin (1990) on 88:ntena, Pet Shop Boysin It’s a Sin (1987) 75:ntenä ja Juice Leskisen Viidestoista yö (1980) 73:ntena. Noille kaikille on merkitty 37–40 listaviikkoa, mikä kuulostaa aika randomilta – ikään kuin joku olisi puolihuvikseen ajanut ne mittauskoneistoon tämän vuoden alussa. Viidennentoista yön julkaisustahan on kulunut jo reilusti yli 1500 viikkoa.

Me pistäytyjät

2011-11-21T18:44:00.001+02:00

Seuraavalle albumilistalle saapuu taas muutama uutuus ja ehkä jokunen joulupalaaja, joille toisten on tehtävä tilaa. Yksi todennäköisimmistä väistyjistä on Hannibal & Joku roti mafian Viimiseen hengenvetoon sijalla 35. Jos Hannibalin Soppa-yhteislevy lasketaan mukaan, mies on ennen tätä päässyt listalle kolmella pitkäsoitolla, ja jokainen visiitti kesti yhden viikon.

Samanlaisen kolmesta yksiviikkoisesta koostuvan ansioluettelon omistavat Black Sun Aeon, Blackmore’s Night, Eternal Tears of Sorrow, Immortal, Kalmah, Matthau Mikojan, Notkea rotta, Omnium Gatherum, Sadetanssi, Satyricon ja The Valkyrians. Ennen Hannibalia neljä pikakäyntiä on kerännyt Reverend Bizarre, mutta alan ennätystä pitää Avantasia: saksalaisherran kaikki viisi listaäänitettä poistuivat kuvioista seitsemän päivän jälkeen.

Tuotteliaammilta tekijöiltä löytyy menestysten seasta enemmänkin yksiviikkoisia – esimerkiksi Pelle Miljoonalla on niitä kahdeksan, joista viisi peräkkäin. Mutta jos tarkkaillaan pelkkää virallisten viikkolistojen aikaa, tässäkin pisin korsi on päätynyt The Beatlesille, jonka koko tuotanto roiskahti remasteroituna syksyllä 2009 tilastoihin. Joidenkin Beatles-levyjen kohdalla tuo yksi listaviikko pitää historiallisestikin paikkansa, koska niiden ilmestyessä (ennen vuotta 1966) Suomessa ei laadittu lainkaan albumilistoja.

Pohjanlahti on leveä

2011-11-19T11:12:00.001+02:00

Suomen albumilistalla Top 10 on kokonaan kotimainen, ja Ruotsissakin kärkikolmikko, jonka muodostavat vanhat tutut Larz-Kristerz, Eldkvarn ja Magnus Uggla. Nelosena tulee sitten Adele, ja jokseenkin kaikki ulkomaiset äänitteet ovat siellä ylempänä kuin meillä – poikkeuksina Michael Bublé, Red Hot Chili Peppers ja Megadeth.

Joissain tapauksissa ero on melkoinen, esimerkiksi meillä 43:ntena debytoinut Susan Boyle komeilee Ruotsissa kymmenentenä. Sijan 14 Sting-kokoelmaa ei Suomi ole noteerannut lainkaan – kuten ei Tony Bennettin tähtiä tihkuvaa Duets II -albumiakaan. Bennett vieraili suositussa norjalais-ruotsalaisessa Skavlan-puheohjelmassa, ja levyn paras sijoitus kummassakin maassa on 7. Bennett lienee promokiertänyt Keski-Eurooppaakin hyvistä listanumeroista päätellen.

Skavlan lähetetään perjantaisin klo 22 myös Suomeen FST:n kautta, ja viime viikolla näin siinä Ryan Adamsin laulamassa ja kertomassa tinnituksestaan. Ashes & Fire debytoi muutama viikko sitten Ruotsin kolmossijalla, ja miehellä oli aikaisemminkin kolme Top 10 -merkintää. Suomen listoilla Adamsia ei ole tavattu ikinä – eikä Bennettiä. Jos Duets II saataisiin kiinnostamaan suomalaisia, 85-vuotias veteraani veisi iäkkäimmän debytantin ennätyksen Johannes Virolaiselta.

Jatketta ansioluetteloon

2011-11-17T22:23:00.000+02:00

Albumilistan korkeimman (5) uutuuden Katri Helenan uraa ehdittiin jo maanantaina setviä, mutta toiseksi korkein Antti Tuisku (10) teki myös tilastohistoriaa. Minun jouluni 2 on hänelle jo yhdeksäs Top 10 -pitkäsoitto, mihin kukaan muu alle 30-vuotias sooloartisti ei ole koskaan kyennyt – ja Tuisku on vasta 27-vuotias.

Vain kuusi viikkoa edellisen Hevisaurus-levyn jälkeen Räyhällistä joulua debytoi 21:ntenä. Listalle jo ehtineistä jouluäänitteistä Rajaton ja Michael Bublé ovat nasakassa nousussa ja paradoksaalisesti nimetty Kaikkien aikojen paras joululevy 2 näyttäytyy 38:ntena, mutta Justin Bieber romahti 21. sijalta 47:nneksi. Sesonki-imu on kateissa myös Munamieheltä (15–36).

Sinkuissa Nightwish nettosi Storytimella 13. ykkösensä, mikä oikeuttaa kaikkien aikojen ykkösrohmuissa toiselle sijalle. Yhteistulosten kärjessä on tietenkin Apulanta, jonka Pihtiote nousi latauslistalla 12. sijalta seitsemänneksi, vaikka kokonaismyynnissä tipahtikin kakkoseksi. Aika kokenutta porukkaa on muillakin Top 20:n sijoilla, sillä vain kaksi (Christina Perri ja Lucenzo) ovat mukana ensimmäisellä hitillään.

Koko perheen tarinatuokio

2011-11-15T21:57:00.000+02:00

Jotkut asiat ovat yhteisiä. Radioasemat tarttuivat tasaisen hanakasti uuteen Nightwish-singleen Storytime, joka ilmaantui radiolistan viitoseksi. Tosin The Voice ja Aalto ehtivät pyöräyttää sen tarkkailuaikana vain kerran. Pitkästä aikaa olemme joulukuussakin saamassa albumitilastoon korkean (tai siis ykkös-)debyytin, sillä Imaginaerum julkaistaan vasta 2.12.

Viikkoa aiemmin ehtii kärjessä käydä Eppu Normaalin Mutala, jonka avausraita Hiljaa huomiseen on radiolistan toiseksi korkein uutuus aika paljon Storytimea alempana (38). Myös Topi Sorsakosken platina-albumilta on löytymässä jonkinkokoinen radiohitti, koska Viimeiseen korttiin kiipesi sijalle 36 – upeasti yhdellä pykälällä ohi tuoreen PMMP-maistiaisen, vasta 136 listaviikkoa keränneen Lautturin.

Ai niin, uusi ykkönen on Apulannan Pihtiote. Tällä kertaa ei ”rikottu” ”maailmanennätyksiä”, sillä tämän osaston paalupaikkoja triolla on vain kaksi. Ensimmäisenä Apis-singlenä (tai oikeammin ep-raitana) huipun saavutti Paha ihminen kolme vuotta sitten. Nightwishkin jahtaa toista radioykköstään, singleykkösiä on 12.

Katrin vuosikymmenet

2011-11-14T19:03:00.000+02:00

Suomessa alettiin koota albumilistoja vuonna 1966, ja kovin kauan ei tarvinnut odotella Katri Helenan mukaantuloa: heinäkuussa 1967 lp Katupoikien laulu nousi Iskelmä-lehden myyntitilaston seitsemänneksi. Seuraavan vuoden Paikka auringossa noteerattiin Suosikissakin viitossijalle. Listat olivat tuolloin vain kymmenen nimikkeen mittaisia – Suosikki siirtyi Top 20 -aikaan elokuussa 1969, jolloin Iskelmä-lehti oli jo lakkautettu.

Viime viikolla ilmestynyt Valon maa on julkisuusprofiililtaan ja tiettävästi myös budjetiltaan niin stydi äänite, että ihan perustellusti odotamme siltä Top 10 -debyyttiä. Moisella tehtäisiin listahistoriaa paitsi kärkikymppilevyjen ajallisessa etäisyydessä myös siinä, että Katri Helenasta tulisi ensimmäinen esittäjä, joka on julkaissut Top 10 -albumeita kuudella vuosikymmenellä.

Alkuajat sujuivat vaivatta – 1970-luvulla niitä tehtailtiin jopa kahden levyn vuosivauhtia. 1980-luvulla saldo kuitenkin karttui vain yhdellä (Kirje sulle #6, 1984) ja 1990-luvulla kahdella (Anna mulle tähtitaivas #8, 1992 ja Vie minut #3, 1995). Nihkein oli ainoastaan yhden kymppisijan tuonut 2000-luku, mutta tuokin yksi (Elämänlangat, 2006) sisälsi ennenjulkaisematonta musiikkia. Katri Helenan saavutuksen arvo on juuri siinä, että ketjuun ei ole tarvittu kokoelmia.

Heille kelpaa, joskus myös meille

2011-11-12T12:23:00.000+02:00

Brittilistaa johtava Florence + The Machinen Ceremonials debytoi meillä 27:ntenä. Yhtyeen edellinenkin levy nousi kotimaassaan ykköseksi, mutta ei tilastoitunut Suomessa. Samalla tavoin Kasabian pääsi hiljattain tutustumaan listakulttuuriimme vasta kolmannella brittiykkösellään Velociraptor. Tarkoittaako tämä sitä, että musiikkimakumme olisivat pitkän erkanemisen jälkeen löytämässä yhteistä säveltä?

Saarivaltion kärkeen pääsee yhä meillä sangen tuntemattomia nimiä kuten Ed Sheeran ja Nero, tai hittibiisistä huolimatta albumilistallemme kelpaamattomia kuten Example. Tein pienen vertailun eri vuosilta ja totesin, että vuoden 2010 brittiykkösistä 20 nousi Suomen Top 50:een, 11 ei. Aika hyvä summa, mutta moni noista teki sen vain niukin naukin kuten Take That, Pendulum, Phil Collins ja Oasis-kokoelma.

Vuonna 2005 suhde oli samantyyppinen, 32 ykkösestä 18 rekisteröityi meilläkin, ja tuolloinhan albumilista oli 10 nimikettä lyhyempi. Mutta ero vuoteen 2000 on merkittävä: tuolloisista 26 ykkösestä kaikki paitsi kaksi menestyi myös Suomessa, ja noista kahdesta Gabriellen Rise-levyn nimikappale oli meillä hitti ja Travisin The Man Whon seuraaja The Invisible Band ylsi sijalle 13.

The Man Who on mukana jopa brittihistorian ostetuimpien albumien Top 40 -laskelmassa, jollaisen Markus Hilden ansiokkaasti kokosi blogiinsa. Siihen mahtuu kolme muutakin pitkäsoittoa, joita ei ole ikinä nähty Suomen listalla: Meat Loafin Bat Out of Hell, David Grayn White Ladder ja Take Thatin Beautiful World.

Edelleen suomalainen

2011-11-10T20:33:00.000+02:00

Tähän aikaan vuodesta kirjaimet MMM ovat hyvin esillä kirjakaupoissa, ja nyt myös albumilistalla – korkeimpina uutuuksina kun saatiin mukaan Mokoma, Megadeth ja Munamies. Tosin kukaan noista ei näyttäydy ihan maineensa mukaisesti: kolmen peräkkäisen ykkösen jälkeen Mokoman Varjopuoli on viides, kolmesti urallaan kakkoseksi yltänyt Megadeth kahdeksas ja kevällä kärkeen pomppinut Munamies vasta viidestoista.

Huipulla jatkava Topi Sorsakoski haalii ymmärrettävästi valtaosan vainajasympatiasta, mutta Kari Tapio -kokoelmillekin riittää yhä ottajia. AXR on julkaissut niitä tänä vuonna kaksi, jotka pitävät paraikaa sijoja 22 ja 28. Miehen varhaisempaa tuotantoa hallitseva Warner nostatti alkuvuonna Kaikki parhaat -uusintajulkaisun neljänneksi, ja nyt tutunmuotoinen megaboksi/tupla-cd-kaksikko Olen suomalainen debytoi 19:ntenä. Missä viipyy tanssiremix-pläjäys, kumpi ehtii ensin?

Singlelistan kärjessä toistuu Apulannan keväinen keikaus – silloinhan Vääryyttä meni ykköseksi cd-myynnin turvin debytoituaan latauslistalla vasta 10:ntenä, ja nyt Pihtiote merkkautti sijat 1 ja 12. Puoli vuotta sitten tultiin nopeasti alas, joten seuraamme herkeämättä biisin jatkoliikehdintää. Radiovastaanotto on tällä kertaa parempi, jo kakkossijan arvoinen, ja sinkkuykkösiä triolle on täten kertynyt jo 22.

Multihittiyttä

2011-11-08T21:15:00.000+02:00

Viimeviikkoisen singlelistan 18. sijan jatkoksi Chisun Kohtalon oma ilmaantui tänään radiolistan sijalle 11. Kun edeltäjähitti Sabotage pitää yhä paikkoja neljä ja seitsemän, niin ensi viikoksi tuplaedustus kumpaankin top teniin, eiks joo? Tuohon ultraharvinaiseen temppuun on Jenni Vartiainenkin yltänyt vain kerran, tämän vuoden viikolla 8 biiseillä Missä muruseni on ja Duran Duran.

Myös seuraava saavutus on harvalle muulle kuin Vartiaiselle tuttu: samalta albumilta neljä 20 parhaan joukkoon sekä myynnissä että soitossa noussutta singleä. Britney Spears pisti tavallaan Jenniä paremmaksi hoitamalla homman yhden kalenterivuoden aikana, kun Criminal hyppäsi tänään 21. sijalta 12:nneksi. Tässä Femme Fatalen lohkaisujen parhaat sijoitukset.
Hold It Against Me: S 1, R 6
Till the World Ends: S 6, R 16
I Wanna Go: S 10, R 11
Criminal: S 16, R 12 (molemmat yhä nousussa)

Spears teki toki saman vuonna 1999 esikoisalbuminsa kappaleilla Baby One More Time, Sometimes, (You Drive Me) Crazy ja Born to Make You Happy, mutta tuolloin pitkän hittiketjun lypsäminen yhdeltä pitkäsoitolta oli yleisempää kuin nykyisin. Hänellä riittää yhä tavoiteltavaa, sillä jos huomioi pelkän radiolistan, Katy Perryn Teenage Dreamsiltä lohkesi viideskin Top 20 -hitti.

Kilvan helkkäilee

2011-11-07T18:59:00.000+02:00

Jo albumilistalle ehtineiden Michael Bublén ja Rajattoman lisäksi markkinoille pukkaa muitakin potentiaalisia jouluäänitteitä, päällimmäisinä Antti Tuiskun Minun jouluni 2, Justin Bieberin Under the Mistletoe ja Hevisauruksen Räyhällistä joulua. Ensi torstaille korkeaa debyyttiä puuhaavassa Munamiehen talvessa on biisinnimien perusteella niin ikään jouluteemoja, ja joku saattaa ostaa myös Jamppa Kääriäisen sesonkilevyn.

Monina 2000-luvun vuosina ei ole julkaistu yhtään Top 20 -kelpoista joulualbumia, joten elämme runsaita aikoja. Viime joulun kymmenen myydyimmän joukossa niitä oli kaksi (Tomi Metsäketo #2, Smurffit #8), samoin sitä edellisenä (Andrea Bocelli #2, Suvi Teräsniska #3) ja vuonna 2003 (Rajaton #2, Mamba #6), mutta noiden lisäksi Top 10:ssä on nähty vain Tuiskun eka Minun jouluni (#3, 2005).

Vaikka Metsäketo, Bocelli ja Rajaton ylsivät kakkosiksi, Suomen koko listahistoria ei edelleenkään tunne yhtään terävimmällä huipulla käynyttä joululevyä. Karita Mattilan yli 43.000 kpl myyneen Karitan joulun ilmestyessä 2002 jouluäänitteet eristettiin omaan tilastoonsa, mutta tuskinpa sekään olisi tuolloin Gimmeliä päihittänyt. Nyt olisi korkea aika tehdä historiaa – kuka tekee? Kannattaisiko tämä julkaista uudelleen hyväntekeväisyyshengessä?

Papat bätlää

2011-11-05T00:48:00.001+02:00

Suomalaisten levymyyntilistojen kenties merkittävimmät kokoajat ovat Kari Helopaltio ja Jake Nyman, jotka molemmat pyörittivät listaorganisaatioitaan reilusti toistakymmentä vuotta. Helopaltion tilastot ilmestyivät eri lehdissä vuosina 1972–1987, ja Nyman käynnisti Radiomafian listan jälkeen ensimmäisen viikoittain päivittyvän Suomen virallisen listan 1994. Kummankin laajaa poptietämystä on levitetty mediassa vuosikymmenestä toiseen.

Onkin aika hämmentävää lukea marraskuussa 2011 Hitit-lehden kolumnia, jossa Helopaltio vetää koko Nymanin uran mankelin läpi. Tyylilajin kevyt- tai raskasmielisyys jää vähän tulkinnanvaraiseksi, mutta mieleen tulee mahdollisuus, että 65-vuotias Helopaltio haluaa polttaa siltoja takanaan eläkevuosien kunniaksi. ”Miespolo oli ollut ilmeisesti ihan ULA:lla. Nymanilta puuttuu päättelykyky, oma käsitys asioista.” Kuka on seuraava kohde?

Veteraani sivaltaa tuossa kollegansa Suurta suomalaista listakirjaa (2005), mutta hänen bongaamansa virheet ovat varsin harmittomia – hevimpääkin olisi siitä kyllä löytynyt, kuten useimmista tietokirjoista. Enemmän kiinnostaa miehen valitus siitä, että hänen laatimansa ”aikansa tärkein lista” on unohdettu kokonaan. Suomi soi -sarjan neljännessä osassa hyödynnettiin tuolta ajalta Paavo Einiön Mitä Suomi soittaa -tilastoa. Helopaltiolta olisi saanut aineistoa teoksen puutteita paikkaamaan, ”vaan eipä apu kelvannut”.

Olin itsekin mukana opuksen teossa ja sain tuolloin Nymanin puheista sen käsityksen, ettei Helopaltio halunnut myötävaikuttaa koko projektiin. On totuus mikä tahansa, niin käsitykseni vaikutti oman Sisältää hitin -kirjani syntyyn siten, että hankin aineistoni työläämmällä tavalla vanhoista lehdistä keräten. Kirjani tiedothan on saatu yhdistelemällä Einiön, Helopaltion ja Suosikin listoja, joita koottiin rinnakkain lähes koko 1970- ja 1980-luvun.

Koska Discopressin kustantama lehti on huonosti maallikoiden saatavilla ja teksti tuskin päätyy Hitit-sivustollekaan, referoin tässä Nymanin vakavimmat mokat: hän ei arvosta manner-Euroopan musiikkia, hän on joskus valehdellut ikänsä nuoremmaksi ja hylännyt radion tietovisassa kilpailijan oikean vastauksen. Että joku ehtiikin tehdä 40 vuodessa noin paljon pahaa.

Historiallinen kärkikvartetti

2011-11-03T20:42:00.000+02:00

Nyt se lopulta nähtiin, eikä edes yllättäen: neljä uutta levyä albumilistan neljällä parhaalla paikalla. Poikkeuksellinen kisa päättyi Topi Sorsakosken voittoon seuraajinaan Lauri Tähkä, Suvi Teräsniska ja Popeda. Teräsniska alkaa olla ajoituksineen sangen taitava paalupaikan väistelijä – viime vuonnahan hän hävisi täpärästi Olli Lindholmille. Tulee mieleen Pet Shop Boys, jonka huippukauden albumit ilmestyivät aina samaan aikaan jonkun megatähden kanssa ja joka pääsi brittilistan kärkeen vasta kuudennella yrittämällä.

Kaikkia ei ruuhka haittaa, sillä 62-vuotias Tom Waits (12) ylsi uransa toiseksi korkeimpaan sijaan ja Pyhimys (16) sivusi parastaan. Lassi Valtonen (10) otteli ainoana ensikertalaisena ihan hyvin – sen sijaan Metallican ja Lou Reedin yhteisäänite (20) on dramaattinen limbo, jota ei voi selittää maanantaijulkaisullakaan. Club for Fiven (18) suhdanteita alkaa selvästi syödä yhtyeen jäsenten jatkuva vaihtuminen.

Harvinaisen lajityypin ”todennäköiset sijoituksensa parantajat” aika on taas koittanut – niistä Rajaton starttaa Jouluyöllään 24:ntenä ja Michael Bublén Christmas 37:ntenä. Smurffeille sija 28 on suorastaan lupaava, sillä muutama aiempi joulunalusäänite on jäänyt julkaisuviikollaan listan ulkopuolelle, mutta edennyt siitä kärkikymppiin. Rajattoman edellinen joululevy debytoi 33:ntena viikolla 46/2003.

Uutuushyöky suisti tietenkin vanhat listalevyt alamäkeen, mutta kovin korkealta ei kukaan pudonnut Top 50:n ulkopuolelle. Syksyn sävel -voitostaan huolimatta Jari Sillanpää liukui 13–27. Vaikka lähes joka kisaajalla on tuore levy markkinoilla, tilastollista hyötyä ei näy saavuttaneen kuin ehkä Martti Saarinen, joka pitää paikkansa 38:ntena.

Stereolähetyksiä

2011-11-01T21:21:00.000+02:00

Coldplayn Paradise nousi Nielsen-radiolistan uudeksi ykköseksi, ja sen taakse on kuroutunut outo paakku: sijat 2–8 vaivaisen kahden pisteen sisällä. Onnettaret kiepauttivat kakkossijalle Anna Abreun Stereon, joka on jo kolmas ihan mainittavan kokoinen hitti keväiseltä Rush-albumilta. Sen edeltäjän Just a Pretty Facen sinkuista ylettyi radion ja/tai myynnin Top 20 -sijoille vain yksi.

Paakkuun tarttui edellisviikon Top 100:n ulkopuolelta myös Apulannan Pihtiote (7). Aika hyvä ote, vaikka keväinen Vääryyttä oli Apis-asteikolla jonkinkokoinen floppi ja uutta soundia tavoitteleva Pihtiote sai tyrmäävän vastaanoton Radio Suomen Levylautakunnassa. Niin ikään hyvän loikan (67–19) otti Mattolaituri, joka on Freemanin eka radiolistahitti soolona. Menneisyyden vangit -vokalistina hän on käynyt neljäntenä asti (Tähdet näyttää tien 2002).

Keltaisten tähtien hyökkäys

2011-10-31T19:14:00.001+02:00

Albumilistan superviikko on noteerattu ainakin Aamulehdessä, johon Hannu Peltonen kirjoitti hieman sekavan kolumnin siitä, kuinka kova kiista käydään seuraavasta ykkössijasta. Vaikka toisinkin olisi voinut tulkita, Peltonen tarkoitti Lauri Tähkän (Universal), Topi Sorsakosken (EMI), Suvi Teräsniskan (Warner) ja Popedan (Poko) yhtä aikaa julkaistuja levyjä. Kahden ensinmainitunhan kehuttiin tiedotteissa saavuttaneen platinarajan saman tien.

Lisämaustetta asetelmaan ripottelee muun muassa se, että Sorsakosken tuoreimmasta ykkössijasta on jo 20 vuotta ja Teräsniskalta sellainen puuttuu kokonaan. Kiinnostavimmat kärkikahinoitsijat jäivät kuitenkin kolumnissa mainitsematta. Nuo neljähän myyvät joka tapauksessa, vaikka paalupaikka menisi vain yhdelle, mutta arvaamattomampi tapaus on Sonyn kärkitarjokas Lassi Valtonen. Arvelen, että kehuttu Idols-keskeyttäjä kiilaa jonkun yllämainitun ohi, mutta ei kaikkien.

Omassa sarjassaan suhdanneristiriitoineen on tänään ilmestynyt Lou Reedin ja Metallican Lulu. Myöhäisempi myyntiintulo ja jokseenkin tyrmistyneet ennakkoarviot kaivavat maata alta ja Reed ei yksinään ole koskaan juhlinut listoilla, mutta: Metallica on Metallica on Metallica. Death Magnetic jyräsi vuoden 2008 ylivoimaiseksi myyntitykiksi ja murskasi kaikki nimenomaan julkaisuviikollaan, jolloin sitä ostettiin tiskin yli enemmän kuin muita Top 40 -äänitteitä yhteensä. Tuosta on varaa pudottaa aika paljon ilman, että kilpailukyky menee.

Epävirallinen veikkaukseni, jonka tein ennen Anttilan väliaikatietoja: 1. Tähkä, 2. Teräsniska, 3. Lulu, 4. Sorsakoski, 5. Chisu, 6. Valtonen, 7. Coldplay, 8. Popeda.

Puhumalla kärkeen?

2011-10-29T11:35:00.000+03:00

Huimista viikko- ja hittikertymistään huolimatta Rihanna ei ole koskaan noussut seitsemättä sijaa korkeammalle Suomen albumilistalla. Varmaan taas kolmen viikon päästä tapahtuu jotain hassua, joka hyydyttää Talk That Talk -pitkäsoiton jonnekin Top 10:n alapuoliskoon. Ensimaistiainen We Found Love kyllä johtaa jo singletilastoa, mutta siellähän laulajatar on pitkään mällännyt ihan halujensa mukaan.

Vai onko? Vaikka Rihanna-nimen alta löytyy muun muassa kaksi nelossijaa, neljä kolmossijaa ja kolme kakkossijaa, ainoalla We Found Lovea edeltäneellä ykkössinkulla hän oli vierailija-asemassa (Eminemin Love the Way You Lie). Ehkä ratkaiseva askel albumimenestykseen on nyt otettu. Radiosoitossakin pohjalla on yksi ykkönen (Don’t Stop the Music), mutta jatko sille näyttää epävarmalta – We Found Loven tuorein sijoitus on 32.

Putket poikki

2011-10-27T20:19:00.000+03:00

Happoradio-kokoelman menekki kiinnosti etukäteen siksi, että ennen kahta listaykköstään bändi julkaisi kolme Top 20:n alapuolelle jäänyttä albumia. Moni noiden varhaisten levyjen sinkuista on ihan tuttu ainakin Yle X:n kuuntelijoille, ja koska pitkällä yrittämällä läpilyöneiden artistien kokoelmat tuppaavat menestymään paremmin kuin äkkisuosikkien, korkeampaakin sijoitusta oli lupa odottaa kuin tämän viikon kuutonen.

Coldplaykään (2) ei kolmen päivän myynnillä kyennyt täydentämään ykkösketjuaan ja syrjäyttämään Chisua. Jatkonousun mahdollisuudet näyttävät häviävän pieniltä, koska uutisissa on jo ehditty hehkuttaa kahden eilen myyntiin tulleen levyn platinamyyntiä. Arvometallit eivät tunnetusti suoraan korreloi listasijojen kanssa, mutta ensi viikon ykkönen on taatusti jokin uutuus.

Five Finger Death Punchin kaksi ekaa pitkäsoittoa nousivat meillä listoille kuukauden välein, ja kolmas kiipesi nyt tasoihin kakkosen kanssa 14. sijallaan. Petraamisnäkymiä yhdessä suhteessa silti on, koska edeltäjistä kumpikin viihtyi tilastossa vain viikon. Laura Voutilaisen cv:ssä tuore 20. sija on huonommasta päästä, pari kertaa on jääty allekin. Napakympit (22) sivuaa matalinta Ipanapa-äänitteen huippusijaa.

Noel Gallagher’s High Flying Birdsiä (29) verrataan tietenkin Oasis-kumppanien Beady Eye -bändin keväiseen esikoislevyyn. Britanniassa Noel ylsi korkeammalle (ykköseksi), mutta meillä yhdeksän sijaa alemmas – tosin kilpaillumpana aikana. Rytmihäiriön Surman siipien havinaa debytoi albumilistalla 20 vuotta ensi-ilmestyksensä jälkeen, ja lähes yhtä kauan sitten perustettiin Islannin ensikertalainen Sólstafir (41).

Tukijat julki

2011-10-25T18:57:00.000+03:00

Sabotagen noustua radiolistan ykköseksi kerroin sen menestyksen perustuvan tasaiseen soittoon useilla asemilla. Tilanne on yhä sama, mutta ajattelin havainnollistaa sitä uudella tavalla. Luettelen kaikki tämänpäiväisen Top 20:n biisit ja niille prosentuaalisesti eniten soittopisteitä kerryttäneet radiot. Aakkosjärjestyksessä, koska listan sellaisenaan julkaiseminen ei liene korrektia. Kuten arvata saattaa, isoimmat prosenttiluvut tulivat Top 20:n alapuoliskon asukeille.

Ei mitään hätää 53,0 % Iskelmä (Samuli Edelmann)
Good Feeling 47,9 % NRJ (Flo Rida)
I Won’t Let You Go 39,5 % Nova (James Morrison)
Jar of Hearts 26,5 % NRJ (Christina Perri)
Kaunis, rietas, onnellinen 31,6 % Nova (Kaija Koo)
Kuule minua 29,6 % NRJ (Haloo Helsinki!)
Little Bad Girl 64,3 % NRJ (David Guetta)
Moves Like Jagger 32,7 % NRJ (Maroon 5)
Pahalta piilossa 44,4 % Iskelmä (Suvi Teräsniska)
Paradise 42,3 % Nova (Coldplay)
Rain Over Me 38,9 % NRJ (Pitbull)
Rakkaus 25,7 % Yle X (Happoradio)
Sabotage 20,9 % Nova (Chisu)
Se viimeinen 70,9 % Nova (Samuli Edelmann)
Set Fire to the Rain 52,5 % Voice (Adele)
Sitkeä sydän 50,7 % Nova (Juha Tapio)
Stereo 47,8 % Nova (Anna Abreu)
Syyskuun kyy 45,0 % Nova (Lauri Tähkä)
Tuntematon potilas 64,8 % Iskelmä (Arttu Wiskari)
Ystävänpäivä 72,1 % Nova (Tuure Kilpeläinen)

Maltti on valttia?

2011-10-24T20:06:00.000+03:00

Jokseenkin kaikki tv:n suosituimmat formaattikilpailut ovat nyt käynnissä ja tarjoavat paljon ponnistuspintaa poppareiden tulla ja elvyttää hiipuva uransa. Tällä viikolla albumilistalle yrittävä Laura Voutilainen on myös mukana synergiassa, mutta ajoitus ei ihan natsaa: vaikka Idols-tuomaruus koreilee kivasti otsikoissa, tv-lähetyksiä on luvassa vasta vuoden vaihduttua.

Vahvin ruutunoste lienee Kaija Koolla, joka Kuorosodan lisäksi laulaa ensi lauantaina Syksyn sävelessä. Jos etukäteen olisi pitänyt arvioida, kenen kuoronjohtajista kannattaa nyt pelata kokoelmakortti, en kuitenkaan olisi päätynyt Kaijaan. Esimerkiksi Hanna Pakarisen olisi luullut tarraavan tähän oljenkorteen, etenkin kun hänellä on tapana voittaa kisat joihin osallistuu (Idols, viisukarsinnat).

Vielä suotuisammin tähdet olisivat järjestyneet Lordi-kokoelman suuntaan. Alamäestä huolimatta yhtyeen brändi on vielä vähän aikaa niin vahva, että sen hitit miten päin tahansa järjestettyinä muodostaisivat suht ehjän kokonaisuuden. Jos Lordi ei Metallica-tyyliin aio koskaan julkaista best ofia, niin hyvä – mutta jos sille odotellaan parempaa ajankohtaa, niin odotuksesta on tulossa pitkä.

Nimet loppuvat, musiikki ei

2011-10-22T17:05:00.000+03:00

Lukuisat artistit ovat menestyneet hyvin ja jopa rikkoneet ennätyksiä julkaistuaan esikoisenaan nimettömän albumin. Jotkut ovat avanneet pelin monella putkeen kuten Led Zeppelin ja Peter Gabriel. Mutta jos joku nimellisten menestyslevyjen jälkeen julkaisee yhden ilman nimeä, eikö tule vähän väljähtynyt olo? Jos titulointi-ideat näkyvät loppuneen, kannattaako musiikistakaan innostua? Tutkin asiaa uuden Evanescence-albumin kunniaksi.

Monelle nousevat pophistoriasta mieleen The Beatlesin ”valkoinen” ja Metallican ”musta” albumi, mutta yllättävän usea muukin on yltänyt Suomessa listaykköseksi. Sulkujen sisäinen numero kertoo, monesko esittäjän listalevy on kyseessä.
The Beatles: The Beatles 1968 (6)
Genesis: Genesis 1983 (8)
Metallica: Metallica 1991 (3)
Ricky Martin: Ricky Martin 1999 (3)
Don Huonot: Don Huonot 2002 (9)
Antti Tuisku: Antti Tuisku 2005 (2)
Don Johnson Big Band: Don Johnson Big Band 2006 (2)
Kotiteollisuus: Kotiteollisuus 2011 (9)

Evanescencella on 14. sijaltaan vielä kiipeämistä seuraavaankin sakkiin, sillä nämä kaikki on nähty Top 10:ssä.
Samantha Fox: Samantha Fox #2, 1987 (2)
Apocalyptica: Apocalyptica #2, 2005 (5)
Klamydia: Klamydia #2, 2007 (19)
Donna Summer: Donna Summer #3, 1982 (9)
Anastacia: Anastacia #3, 2004 (3)
Tyrävyö: Tyrävyö #4, 2001 (2)
Stratovarius: Stratovarius #4, 2005 (11)
Alvin Stardust: Alvin Stardust #5, 1975 (2)
Abba: Abba #5, 1975 (2)
Suburban Tribe: Suburban Tribe #5, 2001 (4)
The Cult: The Cult #6, 1994 (6)
Lea Laven: Lea Laven #7, 1986 (9)
Blur: Blur #8, 1997 (3)
Riki Sorsa: Riki Sorsa #10, 1983 (2)

Jätin luettelosta pois paljon äänitteitä, joissa on käytetty vain osaa artistin nimestä (Whitney), siviilinimeä (Jare Henrik Tiihonen) tai lisätty siihen jotain (Marion 77). Samoin soundtrackit (The Doors) ja kokoelmat (Nirvana) olkoot oma lukunsa.

Vanhalla maineella

2011-10-20T20:46:00.000+03:00

Insomniumin paljastuminen viikon korkeimmaksi albumiuutuudeksi (6) saattaa ihmetyttää, mutta kaikkien tulokkaiden edellisten listamerkintöjen vertailussakin se oli vahvin käytyään toissavuonna viidentenä. Okei, Jorma Kääriäisen ja Riku Niemen (10) edellinen studiolevy nousi kolmanneksi, mutta sitä seuranneet muitakin vokalisteja sisältänyt liveäänite Vihdoinkin ja Kääriäisen kokoelma jäivät sijoille 29 ja 20.

Ja okei, myös Evanescencen (14) edellinen albumi oli viitosena, mutta koska siitä on jo viisi hiljaista vuotta, mihinkään huimaan sisääntuloon ei ollut syytä varautua. Bändi jätti kuitenkin taakseen Björkin (15), jonka seitsemän Top 10 -albumin putki näyttää katkeavan. Jari Sillanpäältä (13) se katkesi jo viime yrittämällä, ja tiukemmin katsoen Björkiltäkin jo loppuvuonna 2002, jolloin julkaistu Greatest Hits floppasi dramaattisesti kaikilla markkina-alueilla.

Lopuista uutuuksista löytyy niukasti juhlimisen aihetta. Lupaavan radiovastaanoton jälkeen Tommi Läntinen jäi 32:nneksi ja kesän menestyneimmän sinkun tekijä Poju sijalle 38. Peter Gabrielin 39. sija on kaukana miehen huippuajoista, ja aika alas ovat hiljattaisista Top 20 -sijoituksistaan valuneet myös Raaka-aine (45) ja Janne Raappana (49). Misfits (50) teki sentään paluun 14 vuoden tilastotauolta.

Sabotage palasi singlelistan ykköseksi, joten Chisulla on nyt triplahallinta albumi-, single- ja radiomarkkinoilla. Kaija Koo -kokoelman noususta kahdeksannesta kakkoseksi saanee osaltaan kiittää onnistunutta nimikappaletta, joka tiistaina raportoidun radionousun lisäksi debytoi nyt sinkuissa 11:ntenä.

Kaunis + rietas = iskelmällinen

2011-10-18T20:42:00.000+03:00

Ensi viikolla ilmestyvä Mylo Xyloto yrittää seurata kahta edeltäjäänsä Coldplayn kolmanneksi ykkösalbumiksi Suomessa, eikä ainakaan radiovastaanotto ole sille este: Paradise kipusi tänään Music Control -listan kuudenneksi, ja aiemmin Every Teardrop Is a Waterfall ehti käväistä kahdeksantena. Noiden edellisten ykköslevyjen kärkihitit Speed of Sound ja Viva la Vida ylsivät vain sijoille 14 ja 13.

Kaija Koon kokoelman nimiraita Kaunis, rietas, onnellinen nousee myös rohkaisevasti (35–14) siihen nähden, että viimevuotisen Vapaa-suurhitin seuraajasinkut hyytyivät lähtötelineisiinsä. Biisin pisteistä yli puolet tuli Iskelmä-radiosta (tämä vastauksena edellisen postaukseni kommentteihin). Sen sijaan yhtä aikaa Coldplayn kanssa ilmestyvä Lassi Valtosen esikoislevy ei vielä saa juurikaan tukea: Tuhkaa ja hiekkaa -lohkaisu on vasta sijalla 83.

Kääntyilevät kaaret

2011-10-17T21:01:00.000+03:00

Tämän viikon listauutuuksista tuskin on vakavaa uhkaa Chisun ykkössijalle, mutta kiinnostavaa seurattavaa niissä riittää. Esimerkiksi Björkin kaikki tähänastiset studioalbumit ovat käyneet Top 10:ssä, kun taas Tommi Läntistä ei koko 2000-luvulla ole näkynyt Top 20:ssä. Nuo käyrät saattavat ottaa torstaina uuden suunnan.

Erikoisesta tilanteesta lähti ostajia maanittelemaan myös Jari Sillanpään Millainen laulu jää, sillä sen edeltäjä Kuin elokuvissa oli ainakin tuotantokustannuksiinsa nähden selvä floppi (#13, viisi listaviikkoa). Tuo ei sinänsä yllättänyt, koska laulajan levymyynti on ollut jatkuvassa ja ajoin jyrkässäkin laskussa – jyrkkyyttä oli vain alkuun vaikea havainnoida, koska se lähti esikoislevyn suomenennätyslukemista.

Tuo jatkuva lasku on tehnyt Sillanpäästä tavallaan mielenkiintoisen, sillä häntähän voi jo pitää kestotähtenä, ja kaikkien kestotähtien uralla on ylä- ja alamäkensä. Koska alkaa Jari Sillanpään vääjäämätön nousu? Ja sivujuonteinen kysymys, johon saa esittää ehdotuksia: kenellä vähintään 15 vuotta suosiota nauttineella iskelmälaulajalla on ollut tasaisin ura? Saa vertailla sekä tukkumyyntejä että listasijoja, jotka tässä genressä menevät usein ristiin.

Kämmenet naamaan

2011-10-15T11:30:00.000+03:00

Satuin näkemään televisiosta Maria Veitolan haastattelemassa Mikko Alataloa, joka taas perusteli naurunalaisuuttaan tietyissä piireissä sillä, että kriitikot eivät tykänneet hänen kaupallisesta menestyksestään. Jäin miettimään, milloin jos koskaan mies on nauttinut varsinaista kaupallista menestystä, koska laulukilpailuvoitot eivät välttämättä ole sitä.

Noina käänteentekevinä huippuvuosina Alatalo sai kaksi kultalevyä, toisen lastenmusiikilla ja toisen kokoelmalla. Moni nettosi paljon jyhkeämpiä lukuja ilman kriitikoiden raivostumista. Päädyin mikkoalatalo.netiin, jonka discografiaosastossa levyn jos toisenkin kerrotaan myyneen melkein kultaa. Onpas huonoa tuuria, että kun usein kulta/platinaraja saavutetaan täsmämyynnillä (katsokaa vaikka CMX:n ansioluetteloa), niin Mikko jää aina hiukan alle.

En ole ihan tajunnut kaikkia Mikko-vihan aspekteja, esimerkiksi sinisten silmälasien säädyttömyyttä – voisin itsekin hankkia sellaiset. Mutta noiden discografiasivujen selailu on yksi pitkä facepalm-sessio älyttömine väitteineen ja argumentteineen. Alatalo (tai kuka nimetön lie) ylvästelee mm. Suomen ensimmäisellä reggaebiisillä, texmex-biisillä ja jopa ”räp-kappaleella” (joka kuulemma on Maailmanlopun meininki, 1984). Hän ja Harri Rinne ovat toisaalta ”viimeisiä oikeita lastenlaulun tekijöitä”. Kupletti-sanan käyttö karkaa niin ikään iloisesti käsistä.

Kaikilla mausteilla (1987) -albumin kohdalla otetaan kantaa myös Suomen listoihin. Vaikka vuodatus alkaa valheella (levy ei käynyt myyntilistoilla), siinä on totuudenkin siemen, tosin arveluttavilla lannoitteilla kasvatettu. En millään jaksaisi ruotia sitä kohta kohdalta, lukekaa itse. Tähän ei edes Danny pysty.

Comebackien koko kirjo

2011-10-13T20:24:00.000+03:00

Chisun tuore ykkössija vahvistaa suomalaisten naissolistien markkinahaltuunottoa – 2011 on heidän vuotensa, vai? On varmaan heidänkin, mutta Kun valaistun -albumia kärjessä edelsi 13 muiden kuin suomalaisten naissolistien äänitettä. Sen jälkeen, kun Chisu itse viimeksi piti paalupaikkaa toissa kesänä, heitä on nähty ykkösenä vain kaksi (Jenni Vartiainen ja Anna Abreu).

Seuraavat uutuudet Reckless Love (10) ja Freeman (19) esittäytyvät mediaprofiiliinsa verrattuna vähän alakanttisesti. Freemanin lähes 35-vuotisen listatauon aikana Pelle Miljoona on ollut sitäkin ahkerampi, sillä Avara maa (32) on hänen 26. tilastoitu pitkäsoittonsa. Ensikertalaisina tilastoon ilmaantuivat Feist (30) ja Lady Antebellum (44), joista ensimmäinen on sooloartisti, toinen ei. Myös Pink Floydin boksi (42) ja taas yksi Kari Tapio -kokoelma (43) on merkittävä uutuuksiksi.

Tarjouslevyillä on tällä viikolla odotetun vahva rooli, ja Queen-tripla The Platinum Collection (14) nappasi parhaan sijansa koko yhdeksänvuotisen olemassaolonsa aikana. Se on nyt 2000-luvun korkeimmalle noussut Queen-äänite, sillä toissavuotinen Absolute Greatest ja laulaja Paul Rodgersin kanssa tehty Cosmos Rocks (2008) kävivät molemmat 15:nsinä.

Systemaattinen sabotaasi

2011-10-12T16:05:00.002+03:00

Chisun Sabotage eteni Music Control -radiolistan uudeksi ykköseksi tasaisuutensa ansiosta. Huippupyörityksiä ei tullut miltään taajuudelta, mutta pisteitä yhteensä kymmeneltä, kun muut kärkihitit saavat kannatusta 5–7 radioasemalta. Noita seitsemän kanavan suosikkeja on muun muassa Lauri Tähkän Syyskuun kyy, joka kuukauden epäsuotuisasta vaihtumisesta huolimatta nousi 10–7.

Levysyksyn vilkkaus ja albumilistan uutuusruuhka eivät heijastu radiotilastoon, vaan Top 40:ssä on lääniä jopa kahden muinaisen Jenni Vartiainen -hitin tulla ja kivuta 28:nneksi (Duran Duran) ja 37:nneksi (Missä muruseni on). Korkein uutuus sijalla 24 on Juha Tapion Sitkeä sydän, jolle edeltäjä En mitään, en ketään teki kohteliaasti tilaa siirtymällä 26:nneksi.

Tuote mahtuu postilaatikkoon

2011-10-10T19:10:00.000+03:00

Netanttilan maanantaisin päivittyvä albumilista on hämärien kausien jälkeen muodostunut taas ihan kelpo indikaattoriksi siitä, mitä torstaina virallisesti tapahtuu. Tämä viikko tosin lienee poikkeus, koska Stockmannin Hullut päivät kykenee yleensä ohjailemaan aika vahvasti hintatietoisten musiikinystävien liikehdintää. En ole tutkinut heidän tämänkertaisia tarjouksiaan, joten tulee mitä tulee.

Anttila-raportissa pisti kuitenkin silmään Reckless Loven alhaisehko sijoitus. Mutta miksi odottaakaan parempaa? Bändin esikoislevy ei juuri listoilla juhlinut, vaikka siitä julkaistiin uusi painos Olli Hermanin Kuorosota-julkisuutta hyödyntämään. Ja vaikka Hot-single oli viime kesän veivatuimpia radiohittejä, se ylsi sinkkutilastossa vain 18:nneksi. Olisi kiva kuulla, millaiseksi muut ovat Animal Attractionin menekin ennustaneet.

Maanantaisin päivittyvät myös Spotifyn soitetuimpien Top 100 -listat, joista on turha hakea Reckless Loven nimeä (vaikka albumi on siellä). Albumipuolen kuunnelluin on David Guetta, ja biiseissä johtaa singlelistan kolmonen, Pitbull featuring Marc Anthonyn Rain Over Me. Anthonyn ainoa aiempi listasingle on viime vuosituhannelta, I Need to Know (#13, 1999).

Olen sittenkin yhä kanssasi

2011-10-08T12:06:00.000+03:00

Kun albumitilastoon rynnii kerralla paljon uutta musiikkia, vanhat Top 50 -asukit saavat tehdä ajoittain dramaattisestikin sille tilaa. Esimerkiksi Kemopetrol syöksyi toisella viikollaan 12. sijalta 37:nneksi. Mutta Red Hot Chili Peppersin katoaminen kuutossijalta suoraan ulos ei tuntunut ihan mahdolliselta, eikä se ollutkaan: eilen I’m with You palautettiin listan 14:nneksi.

20 levyä kuitenkin katosi, tutkitaanpa niitä. Alkaa olla vilkkaina kevät- ja syyskausina jo nyrkkisääntö, että jos albumi debytoi Top 20:n alapuolella, se ei pysy Top 50:ssä kuin viikon. Mutta pitemmältä kaarelta pudonneista In Flamesin Sounds of a Playground Fading yllätti 14 listaviikollaan, joka on selvä lisäys bändin aikaisempiin kertymiin verrattuna. Lenny Kravitz jäi viiteen ja huimasta mediamyötätuulesta nauttinut Manna vain kahteen viikkoon.

Oma lukunsa on Rihannan Loud tai oikeastaan naisen koko karriääri. Kun Loudin 43 viikkoon ynnätään levyn kolme edeltäjää, läsnäoloa summaantuu yhteensä 112 viikkoa ilman ainoatakaan käyntiä kuuden parhaan joukossa! Toisaalta Loud olisi joka tapauksessa saanut luopua listan kestosuosikin tittelistä, kun mukaan änkivät taas kerran Pink Floyd -klassikot The Wall (47 viikkoa) ja The Dark Side of the Moon (44).

Hopea, saurusten jaettu häpeä

2011-10-06T20:38:00.000+03:00

Vaikka albumilista tihkuu tulokkaita (yhteensä 17), mitään erityisen yllättävää ne eivät tarjoa. Hevisaurus tasasi pelin Sauruxet-ottelussa debytoimalla kakkosena, tosin vilkkaammalla myyntiviikolla. Korkeimmaksi uutuudeksi yltääkseen sen piti peitota muun muassa Yön (3) ja Kaija Koon (6) kokoelmat. Edellinen Koo-kooste (2000) saavutti viitossijan, mutta Kuorosota-pesti saattaa vielä siivittää Kaunis rietas onnellinen -paketin sitä ylemmäs.

Machine Head (8) juhlii ekaa Top 10 -merkintäänsä, mutta Martti Saarisen (10) sijoitukselle tuskin poksautellaan korkkeja – jopa X Factor -voittaja Elias Hämäläinen debytoi viime vuonna tuoreinta Idolia paremmin. Johanna Kurkelan (12) kokoelma valui markkinoille aika vähäeleisesti siihen nähden, että edeltävä albumi meni ykköseksi. Mastodon (13) ja Profane Omen (14) lipsuivat aiemmin tavoittamastaan Top 10 -tasosta.

Jar of Hearts -sinkullaan kärkiviisikossa viihtyvä Christina Perri menestyy kohtalaisesti (24) albumillaankin, ja Wilco (25) petrasi 13 sijaa edellisestä yrityksestään. Maanantairaporttini mukaisesti Eini (26) rikkoi ennätyksen palattuaan tauolta, joka venyi miltei tismalleen 33 1/3 vuoden mittaiseksi! Se on myös miltei tismalleen kaksi kolmannesta Einin elämästä, sillä hän debytoi 17-vuotiaana ja täyttää kohdakkoin 51.

Suomalaiset Disease of the Nation (32) ja My First Band (38) tulivat listalle ensikertalaisia, samoin britti James Morrison (42). Pain of Salvation (31) ja Chickenfoot (40) ovat aiemminkin saaneet mukaan yhden albumin. 43-vuotias Steven Wilson (29) puolestaan tutustui tilastoomme Porcupine Treen ja Blackfieldin jäsenenä.

Parhaista parhaita

2011-10-04T19:01:00.000+03:00

Ah syksyn lempeä! Tuoreen radiolistan ainoat Top 20 -tulokkaat ovat Kim Heroldin Easy Love (19) ja Happoradion Rakkaus (20), jotka tietenkin maistattavat pitkäsoittoja. Heroldin albumi ilmestyy jo huomenna ja Happoradion eka kokoelma Jälkiä 2001–2011 parin viikon päästä.

Kokoelmat ovat enää aniharvoin sellaisia Tapauksia kuin takavuosina. Toki esimerkiksi Yö ja Kaija Koo nousevat sellaisillaan korkealle tämän viikon listalla, mutta kumpaakin on ehditty paketoida näkyvästi aiemminkin. Yhä harvempi nuori nimi kasvaa koskaan kunnon hittikoosteen kokoiseksi, ja niistäkin harvoista joidenkin mahikset valuvat levy-yhtiöiden väliin. Esimerkiksi Palefaceltä on kohdakkoin ilmestymässä ”greatest hits”, jossa ei ole yhtään Helsinki–Shangri-lan kappaletta.

Vielä kuusi vuotta sitten The Offspring saavutti uransa ensimmäisen Suomen ykkössijan Greatest Hitsillä, mutta sen jälkeen kärjessä on nähty vain yksi ulkomainen kokoelma, The Essential Michael Jackson. Tuskin nähdään tänä syksynäkään, vaikka vanhat tutut Sting, R.E.M. jne. uutterasti tuotantoaan kierrättävätkin. Ehkä mitään Happoradiota mahtavampia kokoelmatapauksia ei ole enää syytä odottaa. Paitsi tietenkin joskus silloin kun joku kuolee.

Viikon ennätysnainen

2011-10-03T20:01:00.001+03:00

Pistää kyllä nieleskelemään tämä tilanne, että viimeksi 1970-luvulla albumilistallamme tavatut artistikonkarit ilmestyvät ympyröihin muitta mutkitta kuin 30 vuodessa ei olisi mikään muuttunut. Ry Cooder teki sen muutama viikko sitten, ja odotuksia kerää osalleen myös Freeman, jonka ainut soololistalevy on vuoden 1976 esikoinen. Se sisälsi kolme vankkaa singlehittiä, joille saatiin seuraaja vasta viimevuotisella Uusi fantasia -yhteistyöllä Liian myöhään.

Keskiviikkona levyn julkaiseva Freeman on tekemässä pisimmältä albumilistatauolta paluun ennätystä, mutta väliaikatietojen perusteella sen ehtii tällä viikolla ottaa kotvaksi nimiinsä Eini. Vaikka hänen ainoa tähänastinen merkintänsä on Eini-lp:n 17. sija toukokuulta 1978 ja edellisestä pitkäsoitosta on 14 vuotta, pääosin Ripa Eskolinin tuottama Mä jään on ihan menestyskelpoinen äänite. Uusi single Älä menetä mua ei kuulosta ihan yhtä hyvältä kuin nimensä, mutta tämä comeback-projekti jotenkin inspiroi minua enemmän kuin laskelmoidun tuntuinen Freeman 4.

Seuraavalla sitten

2011-10-01T10:39:00.000+03:00

Jos Opethin Heritage olisi noussut tämän viikon ykköseksi, bändille olisi suotu erikoinen kunnia. Viisi o-alkuista esittäjää on nähty albumilistamme kärjessä (Opethin lisäksi Oasis, Sinéad O’Connor, The Offspring ja Paul Oxley’s Unit), mutta tähän asti kaikki ainoastaan yhdellä levyllä. Vaikka Heritage on noukkinut Top 10 -sijoja useista Euroopan maista ja debytoi USA:ssakin sijalla 19, kotona Ruotsissa yllettiin vain neljänneksi.

Edellinen ykkönen Dream Theater puolestaan nuljahti niin alas (kymmenenneksi), että vain neljä albumia on virallisten viikkolistojen aikakaudella pudonnut paalupaikalta jyrkemmin: Juanesin Mi sangre 1–11 (vko 43/06), Depeche Moden Sounds of the Universe 1–12 (19/09), Vesa-Matti Loirin Ystävän laulut 1–14 (2/04) ja Mokoman Luihin ja ytimiin 1–22 (50/07). Uudessa Top 10:ssä muuten joka toinen levy on kotimainen, joka toinen ulkomainen.

Hyvä ennustus

2011-09-29T20:22:00.000+03:00

Jos mediassa olisi kiinnostusta nostaa Suomen listatapahtumia kansan silmiin, tällä viikolla olisi voinut mässäillä mehevällä asetelmalla, eli Samuli Edelmannin ja Juha Tapion yhtäaikaisilla julkaisuilla. Yhteneväisen suosiokäyrän ja kohderyhmän lisäksi vertailuja olisi voinut höystää pohjustushittien lähes-samannimisyydellä – Ei mitään hätää ja En mitään, en ketään kävivät molemmat radiolistan kakkossijalla.

Tietenkään reaalitilanne ei yleensä ole noin yksi- tai kaksioikoinen, ja nytkin lopputuloksissa herrojen väliin kiilasi edellisellä albumillaan ykköseksi yltänyt Opeth. Vaikka Juha Tapiolla on kolme platinalevyä, niistä vain yksi saavutti listakärjen ja sekin vasta levyalen ansiosta. Kolmoseksi jätetyllä Edelmannilla on yhteensä 12 ykkösviikkoa kolmella eli pitkäsoitolla.

Tori Amos (8) ja Josh Groban (20) käänsivät konserttivierailuineen käyränsä nousuun – tosin ovat joskus päässeet korkeammallekin (7 ja 6). Odotukset Kemopetrolin (12) sijoituksen suhteen olivat sekalaiset. Koska viisi edeltäjää nousivat ylemmäs (sijat 1–11), Laura Närhen soolomenestys ei näytä bändiä avittaneen, mutta toisaalta A Song & A Reason olisi pitkähkön tauon takia saattanut myös flopata kunnolla.

Vaikka Kasabian on julkaissut neljä Britanniassa loistavasti menestynyttä albumia, se on meillä ensikertalainen sijalla 32. Niin ovat myös saksofonihitti-ihme Alexandra Stan (27), suomalaiset French Films (30) ja Mors Subita (42) sekä japanilainen Church of Misery (38). Albumilistan vilkkaus ei edelleenkään heijastu singlepuolelle, jonka ainoa uutuus on LMFAO:n Sexy and I Know It kahdeksantena.

Radiossa Ehtii Myöhemminkin

2011-09-27T18:02:00.000+03:00

Music Control -radiolistan uusi ykkönen on Moves Like Jagger, jota peesaavat The Adventures of Rain Dance Maggie ja Set Fire to the Rain. Ensimmäistä kertaa 14 kuukauteen kärkikolmikko on siis ulkomaalainen, mutta Top 20:ssä on yhä Suomi-enemmistö. Erityisesti Maroon 5 & Christina Aguilera -yhteistyöhön on retkahtanut Radio Aalto, jonka rotaatiot alkavat jo olla teinikanavatasoa, 37 kertaa viikossa.

Top 100 -radiolistan pohjasijoilla kuplii usein biisivanhuksia, jotka joskus pulpahtavat 40 parhaankin joukkoon kuten nyt Egotripin Matkustaja 37:nneksi. Harvoin nousuille on osoitettavissa niin ilmeinen syy kuin nyt sijalle 52: siihen loikkasi kaukaa alhaalta Losing My Religion. Levyn ilmestyessä 20 vuotta sitten meillä ei laadittu varsinaista valtakunnallista radiolistaa, mutta Discopressin paikallisradiolista oli huomattavasti nykyistä vireämpi. Siinä kuitenkin juhlivat muut nimet kuin R.E.M.

Pakko katsoa 15: Black Lodge

2011-09-25T16:32:00.001+03:00

Listablogin epäsäännöllisessä sarjassa esitellään hämäriä mutta sivistäviä videonäkymiä hittihistoriasta.

Moni näyttelijä esiintyi musiikkivideoissa ennen kuuluisuuttaan. Tunnetuimmat esimerkit lienevät Courteney Cox tanssimassa Bruce Springsteenin kanssa 1984 ja Jennifer Lopez hengailemassa Janet Jacksonin kaveripiirissä That’s the Way Love Goes -videolla 1993. Nuori Emma Thompson näytteli myös 80-luvulla Carmelin promossa It’s All in the Game. Ja sitten on harmillisen harvoin nähty Depeche Moden Halo (1990), jossa koikkelehti 19-vuotias Jennifer Butala. Jaa kuka?

Samainen Butala näytteli myös Anthraxin Black Lodge -videolla vuonna 1993, aika kauan ennen kuin löi läpi Jenna Elfmanina tv-sarjassa Dharma & Greg. Anthrax teki biisillään kunniaa Twin Peaksille ja sai jopa sarjan musiikin luoneen Angelo Badalamentin soittamaan sille, eikä videossakaan ole säästelty muuta kuin itse bändiläisten läsnäoloa. Aika tekorankkaa hömppää siitä silti kehkeytyi.

Ei video siis oikeasti ole pakkokatsottava muille kuin Elfman- ja Anthrax-faneille, mutta otin sen esille kahdesta syystä. Toinen on tietysti Anthraxin voitokas listapaluu pitkältä tauolta ja toinen se, että täältä saadun vihjeen ansiosta sain lopulta jäljitettyä tärkeän osan Radio Cityn vuonna 1993 laatimista myyntitilastoista. Black Lodge ei noussut Radio Ykkösen kokoamalle viralliselle Top 20 -singlelistalle, mutta City mittasi sen peräti sijalle seitsemän.

Hitautta vai suuruutta?

2011-09-24T11:58:00.001+03:00

Singlelistan tapahtumien hidastuminen myynnin painotuttua cd-sinkuista latauksiin on tuskin jäänyt keneltäkään huomaamatta. Jossain vaiheessa staattisuus alkaa häiritä: pitkät ykkösputket ovat ihan luonnollisia, mutta nyt esimerkiksi seiskasijaa on pitänyt kuusi viikkoa peräkkäin esitys nimeltä Danza Kuduro. Tuo alkujaan yli vuosi sitten ilmestynyt biisi on julkaistu monissa muodoissa milloin Don Omarin, milloin Lucenzon pääesiintyjänä mainiten.

Juuttuneisuutta voi verrata suoraan vaikkapa niin, että kun vuosi sitten Top 30 -sinkun keskimääräinen listaviikkomäärä oli 10,9, niin tällä viikolla se on 13,3. Ilmiötä voi seurata myös finnishcharts.comissa, jossa ylläpidetään vuoden 1995 puolivälistä lähtien listaviikoista ja sijoituksista ynnättyjä pisteitä eniten keränneiden sinkkujen Top 100 -tilastoa.

Minä vuonna listalle nousseita biisejä mahtuu tuohon sataseen eniten? Vuonna 2010. Seuraavina tulevat 2008 ja 2009, mutta viimeinen lataukseton listavuosi 2006 ei ole saanut yhtään edustajaa. 2011 kiivennee myös kärkikahinoihin – esimerkiksi yhä 12:ntena roikkuva Poika (saunoo) on jo kerännyt tuossa ”all time” -laskelmassa sijalle 21 edellyttävät pisteet. (Tätä kirjoitettaessa uusinta listaa ei ole vielä päivitetty mukaan, joten laskin sille itse kolmen pykälän parannuksen.)

Toistuva painajainen

2011-09-22T20:08:00.001+03:00

Dream Theater muistuttaa yhdessä suhteessa suuresti albumilistan kärjestä sysäämäänsä Klamydiaa: se saavutti ensi kertaa ykkössijan (Black Clouds & Silver Linings, 2009) vasta 15 vuotta listadebyyttinsä jälkeen, mutta toisti tempun heti seuraavalla pitkäsoitolla. Amerikkalaisbändi kävi kahdella yrittämällä kakkosena ennen paalupaikkaansa, kun Klamydia kävi vain kerran.

On tyypillistä, että pitkään edestakaisin listaa seikkailleiden läpimurtolevyjen seuraajat loikkaavat oitis paljon edeltäjiään korkeammalle, ja nyt ilmiötä myötäili Tuure Kilpeläinen viitossijallaan. Kiinnostavampi uutuus heti perässä on viimeksi vuonna 1998 tilastoitunut Anthrax: vaikka bändille kertyi takavuosina neljä Top 10 -sijaa, Worship Music peittosi ne kaikki debytoituaan kuutosena.

Mannan asemien koheneminen neljän vuoden takaisesta 33. sijasta 14:nneksi tuskin hätkähdyttää ketään, mutta tiesittekö, koska Alice Cooper oli viimeksi noin korkealla (17) kuin nyt? Vuonna 1994. Welcome 2 My Nightmare -nimi viittaa vuoden 1975 albumiin, joka tuttuudestaan huolimatta jäi aikanaan Suomessa 23:nneksi ja oli 12 vuoden ajan miehen viimeinen listamerkintä.

Myös Primus (21) teki paluun 1990-luvulta, mutta kolme vuotta Cooperia vanhempi Eric Clapton on 2000-luvullakin jaksanut sulloa seitsemän albumillista ennenjulkaisematonta musiikkia Top 20:een, tosin usein äijäkavereiden tukemana. Nyt sijalla 33 messissä on Wynton Marsalis, ja edelliset kimppalevyn tekijät olivat J.J. Cale (2006, #14) ja B.B. King (2000, #11).

Biisit ja nimet pakettiin

2011-09-20T19:50:00.000+03:00

Kun eilen tuli mainittua Yö ja aihetta lienee lähiviikkoina vaikea välttää, niin hoidetaan pois alta – sen kunniaksi, että tuoreen radiolistan korkein uutuus 22:ntena on Yön Tällaisina aikoina. Se sysäsi ulos viisi kuukautta 40 soitetuimman joukossa roikkuneen esityksen Onnen hohteessa, ja nuo molemmat pohjustavat ensi viikolla ilmestyvää tupla-cd:tä Kiitos ja kunnia – 30 v. juhlakokoelma.

En nyt enempää nälvi sitä ristiriitaa, että kolmeakymmentä toimintavuotta juhlistetaan lajitelmalla pelkkää 2000-luvun musiikkia, mutta nimen alkuosa pani ajattelemaan. Kokoelmien ristiminen on tuskallinen prosessi, jos haluaa vältellä banaaleja greatesthitsejä ja bestofeja. Kokonaan uusi nimi jää usein teennäiseksi ja epäinformatiiviseksi – kuka esimerkiksi vielä muistaa, mitä Ultra Bran hittipaketin kannessa luki?

Turvallinen ratkaisu on tutun biisin nimikierrätys – edellyttäen, että sitä ei aiemmin ole käytetty albumissa. Jotkut osuvat mainiosti kuten Kasevan Monen vuoden jälkeen tai Jethro Tullin Living in the Past. Mutta onko kukaan tietoisesti kirjoittanut laulua niin, että siitä tulisi paitsi hitti niin myöhemmin myös kokoelman nimiraita? Kiitos ja kunnia antaa aiheen epäillä, että on. Muita esimerkkejä vastaanotetaan.

Vapaata rakkautta

2011-09-19T19:30:00.000+03:00

Ensi torstaina albumilistalle ryöpsähtää aikamoinen uutuusvalikoima, johon mahtunee myös Mamban Kuuma rakkaus. Yhtyeen aiemmista listalevyistä 15 on julkaissut Warner tai sen edeltäjä Fazer, mikä on poikkeuksellisen pitkäikäinen symbioosi Pokon ulkopuolisessa Suomessa. Vuosina 1989–90 Sonet/Discophonin kautta ilmestyi yksi Mamba-albumi ja Tero Vaaran soolo, ja tällä kertaa julkaisijaksi on merkitty paljon puhuva Free Agent.

Yhteistyön päättyminen merkinnee sitä, että Warner muistaa meitä ennen pitkää taas yhdellä kokoelmalla. Mambaa ja toista muinoin Porista ponnistanutta pop-instituutiota Yötä yhdistää se, että kumpikin elvytti 1990-luvulla dramaattisesti uransa kokoelma-albumilla. Kun Vaaran vuodet rynni listakärkeen kahdeksaksi viikoksi vuonna 1999, Mamban edellisestä Top 10 -levystä oli ehtinyt kulua yli kymmenen vuotta.

2000-luvulla Vaaran ja vaihtuvien kumppaneiden albumit (yksi joululevy, yksi kokoelma ja viisi tavallista) ovat järjestään yltäneet kärkikymmenikköön, ja tuon ketjun jatkamisessa uudella pienkustanteella on ehkä kiperäkin tavoite. Radiopoimintoja ei ole näkynyt Music Controlin tilastoissa (luultavasti teknisistä syistä), mutta muutaman paikallisradion soitoista koottava Discopressin Radio Top 20 on toistuvasti tunnustanut Me selvitään -biisin olemassaolon.

Joka kymmenes vuosi

2011-09-17T11:53:00.000+03:00

Koska eteiseni lattialauta on lopettanut perinteisen kesänarahtelunsa, on pakko tunnustaa syksyn alkaneen. Levysyksyn. Tasan kymmenen ja 20 vuotta sitten elimme aika poikkeuksellisen sellaisen, ehkäpä nytkin. Vuonna 1991 jyräsivät ulkomaiset äänitteet, vuonna 2001 kotimaiset.

Syksyn 1991 klassikkoina muistetaan Metallican Metallica ja Nirvanan Nevermind, mutta kumpikaan ei tuoreeltaan ollut ihan kärkikohun kohde. Sellainen kuin Guns n’ Rosesin kaksi yhtäaikaista Use Your Illusion -albumia tai samalla viikolla julkaistut U2:n Achtung Baby ja Michael Jacksonin Dangerous (joista jälkimmäinen meni ykköseksi). Myös Bryan Adams eli urahuippuaan Everything I Do -superhitin ja Waking Up the Neighbours -pitkäsoiton turvin.

Mikään noista ei kuitenkaan kiskonut niin kovia julkaisuviikkomyyntejä kuin On Every Street. Mikä? No, kuusi vuotta odotettu seuraaja Dire Straitsin suurmenestykselle Brothers in Arms. Kokonaisluvuissa siitäkin paremmaksi pisti Queenin Greatest Hits II, joka muutama viikko ilmestymisensä jälkeen sai megaboostin Freddie Mercuryn kuolemasta. Jouluksi saatiin sentään suomalainen kärkilevy, Samuli Edelmannin esikoinen.

Sen sijaan syksy 2001 meni kokonaan kotimaisessa ykkösputkessa – tasan 10 vuotta sitten huipulla oli HIMin Deep Shadows and Brilliant Highlights, ja sitä seurasivat mm. Ultra Bran, Apulannan ja Yön kokoelmat, Agents Is Rock ja Tiktakin Jotain muuta. Yli muiden oli silti Anssi Kelan kevätjulkaisu Nummela, joka roikkui lähes koko kauden Top 3:ssa ja palaili kärkeen aina, kun uutuuksien alkuvauhti hiipui. Ykkösviikkoja kertyi yhteensä 16.

Ainoana tuontilevynä edes jotenkuten kampoihin pani maailmalla vuoden myydyimmäksi julistettu Linkin Parkin Hybrid Theory, ja moni kestostara koki dramaattisiakin floppeja. Esimerkiksi isommilla markkina-alueilla multiplatinaa niittänyt, kauan odotettu Pink Floyd -kokoelma Echoes nousi meillä vain 16:nneksi ja Backstreet Boysin hittilajitelma sijalle 27.

Sauruxet heitti haasteen

2011-09-15T20:03:00.002+03:00

Klamydia sai kokoon viisitoista Top 10 -albumia, kun Loputon luokkaretki otti uuden albumilistan paalupaikan. Kesäsarjassa mainitsin, että Katri Helena on saanut pitkäsoittojaan pysähtymään kaikille muille Top 10 -sijoille paitsi seiskaksi, ja Klamydialla on sama tilanne – puuttuva numero on 9. Ykkösiä bändi on lykännyt albumilistalle kaksi ja singlelistalle viisi.

Kakkoseksi ilmaantui tuore nimi, jota tuskin kuitenkaan asetetaan ehdolle tulokas-Emma-kategoriaan. Sauruxet kun on surullisenkuuluisasti kahtia hajonneen, kaksi platinalevyä netonneen Hevisaurus-projektin toinen inkarnaatio. Platinoista huolimatta edelliset sauruslevyt saavuttivat vain sijat 5 ja 3, joten Sauruxet asetti melkoisen haasteen kahden viikon päästä julkaistavalle kilpailijalleen.

Tällaista en ole huomannutkaan tilastoida: kenellä on pisin putki albumeita, jotka ovat aina parantaneet edeltäjänsä sijoituksesta? Reginalla on niitä nyt neljä, kun Soita mulle petrasi pykälällä Puutarhatrilogian kuudennesta sijasta. Kerron jos löydän pidemmän, kerro sinäkin. Anne Mattilan rankkaukset ovat liikkuneet edestakaisin kolmen ja 23:n välillä, ja kymmenes listalevy Rakkauden roinaa (15) osui haarukan keskipiikkiin.

Alemmas on avattu oma sisäänkäynti veteraaneille, josta mukaan ehtivät 60-vuotias Chris Rea (35) ja 64-vuotias Ry Cooder (40). Cooderin edellisestä soolovisiitistä on peräti 32 vuotta, mutta Little Villagen riveissä hänet on nähty Top 30:ssä 90-luvullakin. Rean uutta musiikkia kuultiin listalla viimeksi 1998, ja sitä on 2000-luvulla seurannut kaksi kokoelmaa.

Tähkä vastaan kalenteri

2011-09-13T18:46:00.002+03:00

Lauri Tähkän viimevuotinen soolohitti Sytytä mun sydämeni nousi riuskasti radiolistalla 13:nneksi, mutta romahti vielä riuskemmin pois. Kyseessähän oli joulubiisi, joiden parasta ennen -saraketta hilataan radioiden juhlakaavioissa vuosi vuodelta aikaisemmaksi. Mamba voisi kumota trendin julkaisemalla laulun Vielä on joulua jäljellä, jota olisi pakko veivata loppiaisen viimeisiin sekunteihin asti. Sitä odotellessa.

Uusi Tähkä-single debytoi Nielsen Music Controlin mittauksissa 18:ntenä, mutta kuinka käy kolmen viikon päästä? Sen nimi näet on Syyskuun kyy. Sen parinkymmenen vuoden aikana, kun radiolistoja on maassamme koottu, kaikki jonkin kuukauden nimessään maininneet hitit ovat lakanneet jokseenkin heti soimasta kuun vaihduttua. Esimerkkeinä Kirkan Toukokuu (#2, 1996), Heikki Helan Kesäkuu (#6, 2000), Hausmyllyn Ikävä lokakuu (#5, 1995) ja Costin Marraskuun poika (#6, 1993).

Huomattavasti viisaammaksi havaittu ratkaisu on ottaa aiheeksi kokonainen vuodenaika. Tai sitten pitää rustata niin tehokas schlaageri, että se kykenee kukistamaan kalenterifiksaatiot. Miljoonasateen Marraskuu nousi Suomen singlelistalle syyskuussa 1987 ja poistui sieltä vasta maaliskuussa 1988. Kuka kykenisi samaan, jollei Lauri Tähkä?

Ruotsi, syrjäytyneen onnela

2011-09-11T11:50:00.003+03:00

Eipä ole tullut systemaattisesti seurattua, kuinka vuodesta 1992 asti Ruotsissa jaettu Polar-musiikkipalkinto vaikuttaa maan listatilanteisiin, mutta tämänvuotisen on oltava dramaattisimmasta päästä. Toissaviikolla rahapalkinnon otti kuninkaalta vastaan 64-vuotias Patti Smith, joka komeilee nyt kakkossijalla kokoelmallaan Outside Society. Toista palkittua The Kronos Quartetia ei näy Top 60:ssä.

Minkään muun maan tilastoihin Outside Society ei ole vielä ehtinyt. Tähän asti Smithiä tuskin on voinut pitää ruotsalaisten erityissuosikkina, sillä vaikka listakäyntejä on vuodesta 1976 asti, niistä korkein Dream of Life ylsi vain sijalle 15. Suomessa tuo sama 1988 julkaistu albumi rankattiin korkeammalle kaikilla tuolloin ylläpidetyillä listoilla (Seura, Suosikki, Mitä Suomi soittaa), mutta muut Smith-pitkäsoitot on jätetty meillä huomiotta.

Yhteinen sävel

2011-09-08T20:16:00.002+03:00

Vaikka hittejä huokunut David Guetta -albumi One Love jaksoi Suomessa vain sijalle 49, oli ilmiselvää, ettei seuraaja Nothing but the Beat (7) tyytyisi noin vähään. Neljä sen biiseistä ehti käydä singlelistalla jo etukäteen (Where Them Girls At, Little Bad Girl, Titanium, Night of Your Life), ja viides Turn Me On debytoi tällä viikolla. Hyvä että albumi- ja singlemenekki myötäilevät taas vähän enemmän toisiaan – surkeasti aloittanut Pitbull-pitkäsoittokin on hiljalleen kiivennyt 21:nneksi.

Aiemmin pari kertaa Top 20:n ovea kolkutellut saksalainen Edguy pääsi nyt 15:nneksi, ja kotimaassaan Age of the Joker oli osana listakärjen vallannutta uutuusnelikkoa: 1. Red Hot Chili Peppers, 2. David Guetta, 3. Edguy, 4. Thees Uhlmann. Suomessahan tuollaista debyyttiryntäystä ei ole havaittu ikinä, kolme vain kerrallaan. Viime viikon yllättävähkö ykkönen Lenny Kravitz suistettiin seitsemänneksi, mutta meillä takapakkia tuli vain kaksi sijaa (8–10).

Muut neljä uutuutta ovat ensikertalaisia: 24:nneksi ilmestyi Maija Kaunismaan ja Sofi Oksasen Liian lyhyt hame -monialahankkeen ääniteosa, 26:nneksi suomalainen For the Imperium ja 32:nneksi amerikkalainen Beirut. Vastikään Helsingin Juhlaviikoilla esiintynyt espanjalainen Jordi Savall kapellimestaroi Jean Philippe Rameaun sävellyksiä sijalla 48.

Kauhalla ja pikkulusikalla

2011-09-06T20:48:00.002+03:00

Nielsen Music Controlin viikoittainen radiosoittolista on melkoinen infopaketti: kovimmista nousijoistakin tarjotaan kolme laskelmaa, sijalukujen, soittomäärien ja yhteispisteiden perusteella järjesteltyinä. Tällä viikolla Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger on eniten soittomääräänsä lisänneiden tilastossa kakkosena, mutta nousi päälistalla vain yhden sijan, kuutosesta viitoseksi. Kuinka tuo on mahdollista?

Biisin yhteispisteet kasvoivat yli 30 prosenttia ja oikeuttaisivat joinakin sesonkeina jopa kärkeen, mutta tällä kertaa neljälle muulle kertyi vielä hiukan suuremmat – paremmuusjärjestyksessä ne ovat Set Fire to the Rain, Ei mitään hätää, The Adventures of Rain Dance Maggie ja En mitään, en ketään. Red Hot Chili Peppers on radiolistalla nyt ylempänä kuin koskaan ennen urallaan.

Soittomääräkasvun vähäinen vaikutus listasijaan johtuu myös siitä, että Moves Like Jagger pääsee usein ääneen asemilla, joiden kuulijamäärä ja sen myötä painoarvo on pieni. Esimerkiksi ruotsinkielinen X3M kajautti sen eetteriin 26 kertaa viikossa, mutta yhdestä X3M-merkinnästä ei sada laariin kuin kymmenesosa niistä pisteistä, mitä Nova-soitolla tienaa. Sinänsä outoa, että mikään Ylen kanava antaa noin paljon aikaa millekään yksittäiselle kappaleelle.

Se eniten soittoja lisännyt biisi on muuten Chisun Sabotage (62–21).

Ihanat inhokit

2011-09-05T19:18:00.002+03:00

Satunnaisetkin blogin lukijat taitavat tietää ne kolme asiaa, joita Suomen nykyisissä listoissa vastustan:
1. single- ja latauslistan erillistä esilläpitoa
2. jaettuja sijalukuja
3. various-kokoelmien mukanaoloa albumitilastossa.
Laitoin ykkösen ykköseksi latauslistan lyhytnäköisen nimen takia – kyllähän albumeitakin ladataan ja ymmärtääkseni suotaisiin ladattavan nykyistä paljon enemmän.

Murjotuksen ja marmatuksen lomassa suostun silti hyvänä päivänä tunnustamaan, että noillakin epäkohdilla voi olla oma hämärä soppensa listatrivian ihmemaassa. Esimerkiksi uuden latauslistan kiinnostavimmaksi detaljiksi taitaa nousta se, että Erin Anttila on tasoissa itsensä kanssa sijalla 21. (Tai sitten se, että oscar-kailottaja Jennifer Hudson pääsi vihdoin meillä listoille David Guetta -yhteistyöllään.)

Various-ongelmaan minulla on kenties käyttökelpoinen ratkaisuehdotus, joka syntyi toisen hankkeen sivutuotteena. Vuosina 1966-1993 kaikki Suomessa laaditut albumilistat (joita parhaimmillaan oli neljä yhtä aikaa) huomioivat myös various-kokoelmat, mutta kun joitakin vuosia sitten yhdistelin niistä uudet listat kirjaani varten, jätin mukaan pelkät artistilevyt ja soundtrackit sen yleismaailmallisen käytännön mukaan, jota tuolloin myös Yleisradio noudatti virallisena listalaatijana.

Hiljattain olen remasteroinut noita listoja nettijulkaisua varten (tarkemmin tästä joskus) ja huomannut, että kumpikin todellisuus voidaan tuoda tarjolle samassa listassa. Jätin various-levyt omille paikoilleen, mutta ilman sijalukua. Näin Top 30 (40) -listalle tuli 30 (40) artistilevyä ja vaihteleva määrä (0–10) kokoelmia. Näytti hyvältä ja toimivalta, mutta myönnän toki, että huonolla graafisella toteutuksella voi näyttää myös ihan muulta.

Prosessissa silmään ja mieleen tarttui various-levyjen listakäytöksestä muutamia huomioita, joihin varmaankin palailen pitkin syksyä.

Ei name songia pahenna

2011-09-03T12:02:00.003+03:00

Chisu sai Sabotagella uransa toisen singlelistan ykkössijan. Mutta paljonko on suomeksi laulettuja listaykkösiä, jolla on vieraskielinen nimi? Tuota ei pysty ihan käden käänteessä tarkistamaan, ja mieleen tulee seuraksi vain Tehosekoittimen C’mon baby yeah vuodelta 1997. Ehdotuksia?

Hiukan eri kategoriaan pistäisin nimeltään suomentamatta jääneet käännöshitit (Paloma blanca, Mamy Blue, Senorita por favor, Stop the Music), paikan- ja ihmisennimibiisit (Baden-Baden, Las Palmas, Jerry Cotton, Debi Gibson) ja esityskielirajoituksia uhmanneet euroviisut (Bye bye baby, La dolce vita), ja noistakin vain pari oli ykkösiä.

Myös ulkomaankielet menevät joskus ristiin: esimerkiksi Robbie Nevilin C’est la vie (#2, 1987) ja Kylie Minoguen Je ne sais pas pourquoi (#1, 1988) esitettiin englanniksi. Kieliä voi niin ikään sotkea jo nimessä, kuten muun muassa De va kukku de, Livin’ la vida loca, Eesti on My Mind ja Yes Sir, alkaa polttaa tekivät. Näitäkin saa täydentää.

EMIkin ehti apajille

2011-09-01T20:06:00.002+03:00

Red Hot Chili Peppersin ykkösdebyytti ei varsinaisesti ole mitään lööppikamaa, joten tarkkailkaamme Topi Sorsakoski -surutyön etenemistä, joka tällä viikolla ilmenee jo kolmena albumina 13 parhaan joukossa. Kari Tapion kuolema nosti kolme yhtäaikaista levyä 16 parhaan joukkoon (paras ykkösenä), mutta vielä vahvemman reaktion aiheutti Michael Jackson, jolta heinäkuussa 2009 oli kolme pitkäsoittoa seitsemän myydyimmän joukossa kahtena viikkona peräkkäin.

Viiden aiemman Top 10 -albumin jälkeen Lenny Kravitzin kahdeksas sija ei yllätä muutoin kuin siten, että Black and White America päästi ohitseen edellisellä levyllään 22:ntena käyneen jyväskyläläisen Ghost Brigaden (7). Private Line (17) kohensi pykälällä parasta listasijaansa, ja ensikertalaisina vastaanotamme vaasalaisen One Morning Leftin (30) ja Flow’ssa vierailleen Janelle Monaen (47). Virallinen Leijonat-kokoelma siirtyi midpriceen suoraan kakkossijalta – sielläkin kakkoseksi Seilin taakse.

Kaikki baunssaa

2011-08-31T17:55:00.002+03:00

Idols-voittaja Martti Saarisen esikoissingle ei juuri jaksanut kiinnostaa ketään, mutta toinen yritys Kaipaus nousee siivilleen eteni radiolistalla tänään 24. sijalta 12:nneksi. Martissa on ainesta laajaankin kannatukseen: eniten biisiä ovat soittaneet Nova ja Suomipop, mutta taustatukea tulee sekä The Voicelta että Iskelmältä.

Toinen Top 20:n uutuus, jo singlelistan nelossijalta tuttu Sak Noelin Loca People (What the Fuck) pyörii sen sijaan pelkästään nuorisotaajuuksilla. Tuntumassa kohoavat mystisen Studio Killersin Ode to the Bouncer (25), Haloo Helsingin Kuule minua (28) ja Linkin Parkin Iridescent (29). Kärjessä jatkaa Adele.

Sitkeä seuralainen

2011-08-30T20:08:00.002+03:00

Radiolistan julkaisu myöhästyi, joten varrotessa huomioikaamme, että tasan viisi vuotta sitten Red Hot Chili Peppersin edellinen studioalbumi Stadium Arcadium vietti Top 40:ssä viimeisen 17 listaviikostaan. Se ei kuitenkaan ole toistaiseksi viimeinen RHCP-viikko, vaan sekä 12-vuotias Californication että tuota pikaa 20 vee täyttävä Blood Sugar Sex Magik pistäytyivät mukana sen jälkeen.

Stadium Arcadium ja Californication nousivat Suomen ykkösiksi, samoin One Hot Minute (1995) ja By the Way (2002), joten paljon vähempää ei voi tällä viikolla odottaa I’m with You -pitkäsoitoltakaan, kun markkinat ovat yhä kesäterässä. Joka tapauksessa kvartetti aloittaa neljännen listavuosikymmenensä, sillä tilastoituminen alkoi vuoden 1989 levyllä Mother’s Milk. Nuorisoradiomenestyksestä voi järkeillä, että aika moni I’m with Youn jo ostaneista ei ollut tuolloin edes ehtinyt syntyä.

Top 40 osa 40: #1

2011-08-28T21:26:00.004+03:00

Listablogin kesäsarjassa on muisteltu Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen. Sarja päättyy.

Eniten Suomessa ykköseksi nousseita albumeita on Eppu Normaalilla (13), ja kymmenikön ovat saaneet kokoon myös Madonna ja Apulanta. Jos vertailee kärjessä vietettyä aikaa, Eppujen (63 viikkoa) taakse kakkoseksi kiilaa J. Karjalainen, jonka yhdeksällä ykkösellä on yhteensä 44 viikkovoittoa. Virallisten viikkolistojen aikakaudella pitkäikäisin yksittäinen ykkösalbumi on Anssi Kelan Nummela (16 viikkoa), mutta vuosien 1971–72 kuukausilistoilla Viktor Klimenkon Stenka Rasin hallitsi täydet puoli vuotta.

CMX:llä on kaksi ykkösaiheista ennätystä: Iäti harppasi huipulle 37. sijalta, ja Pedot vietti vähemmän aikaa listalla (neljä viikkoa) kuin mikään muu kärkilevy. Ainoan re-entryn ykköseksi on tehnyt Rammsteinin Völkerball, ja ainoa neljällä ekalla pitkäsoitollaan paalupaikalle kaasutellut esittäjä on Poets of the Fall. ZZ Top aloitti listamerkintänsä viidellä ykkösalbumilla, mutta oli jo niitä ennen ehtinyt laajaan tuotantoon.

On niitäkin, joiden listaura päättyi ykköslevyyn eri syistä – yhtyeen hajoamiseen (Sentenced, Zen Café), sellaiseen liittymiseen (Ari Koivunen) tai muuten vain levynteon lopettamiseen (Kummeli, Pikku G). Tai sitten seuraaja yksinkertaisesti floppasi, esimerkkeinä Las Ketchup, The Jacksons, Daze, Scatman John, Taco, Princessa, Rednex ja Aki & Turo.

Suomen ensimmäisen, tammikuussa 1966 julkaistun albumilistan ykkönen oli The Beatlesin Rubber Soul. Eka kotimainen kärjessä oli Irwin Goodmanin Irwinismi (4/66), eka livelevy Kirkan Keikalla (3/69), eka naisen esittämä Marionin El Bimbo (6/75) ja eka ruotsalainen Abban Greatest Hits (5/76). Ensimmäistä joululevyn paalupaikkaa odotellaan yhä! Yhteensä ykkösalbumeita on 45 vuodessa rekisteröitynyt yli 600.

Top 40 osa 39: #2

2011-08-26T21:55:00.002+03:00

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Toiseksi jääminen on joskus niin traumaattista, että voimme empaattisesti todeta kaikkien pisimpään listakakkosina viruneiden albumien päässeen onneksi myös ykkösiksi: Anssi Kelan Nummela ja Pikku G:n Räjähdysvaara 10 viikkoa, Juanesin Mi sangre 11 viikkoa ja Lauri Tähkä & Elonkerjuun Tuhannen riemua huimat 15 viikkoa. Sen sijaan Suvi Teräsniskan Rakkaus päällemme sataa vietti perintöprinsessana yhteensä seitsemän viikkoa neljän eri ykköslevyn takana yltämättä koskaan kärkeen.

Pisimmän listansisäisen loikan kakkoseksi teki Omara Portuondon Flor de amor sijalta 38. Ainoa re-entry kakkossijalla on ollut Kolmas nainen -kokoelma Ura ja ainoa siitä suoraan ulos (midpriceen) katoaja Jenni Vartiaisen Seili. Kaksi albumia ehti hopeakorokkeelle vain kahden listaviikon mittaisella urallaan: Placebon Battle for the Sun ja Staminan Vanhaa paskaa.

Viisi Hectorin, neljä Iron Maidenin ja neljä Juice Leskisen albumia on käynyt korkeimmillaan toisena, mutta jokaisella noista on myös neljä ykköstä. Tämän kvartetin parasta ikinä ovat kolmen albumin kakkossijat: Ace of Base, Megadeth, Village People ja Eric Clapton, joista viimeksimainittu pääsi kauan sitten kärkeen Cream-yhtyeen jäsenenä. Bändissä ykköseksi nousseista laulajista Agnetha Fältskogilla ja Timo Rautiaisella on kaksi soolokakkosta.

Kahta kakkosalbumia huippusuorituksenaan pitää myös koko tämä rykelmä: Jamppa Tuominen, Kate Bush, Elton John, Leningrad Cowboys, 2 Unlimited, The Crash, Eagles, Suurlähettiläät, Laura Branigan, Leonard Cohen, Hanna Pakarinen, The Corrs, Apocalyptica, Disturbed, Mireille Mathieu, Heart, Sunrise Avenue, Tanita Tikaram ja 27 Top 20 -singleä julkaissut Britney Spears.

Kaikkien? Aikojen? Parhaat?

2011-08-25T20:11:00.002+03:00

Adelen toisen ykköspaikan takana albumilistaa kiipeää näyttävimmin (21–8) Haloo Helsingin III. Miksi se saavutti kärkikympin vasta nyt 25. viikollaan, kun sitä koko kesän Top 30:ssä kannatellut Maailman toisella puolen on lopulta hellittämässä otettaan single- ja radiolistojen paraatipaikoista? Seuraajahitistä ei nimittäin ole havaintoa.

Hiljattain kirjoitin kesäsarjassani korkeimmista kuoleman aiheuttamista re-entryistä, ja Topi Sorsakoski tuntui jopa potentiaaliselta ennätyksenrikkojalta, mutta vielä ei ole tulosta tullut. Uutuudeksi sijalle 11 saatiin Kaikkien aikojen parhaat (AXR), joka nimensä vastaisesti ei sisällä mitään Agentsin tai edes Reijo Taipaleen kanssa levytettyä eikä miehen ainoaa soolo-Top 10 -radiohittiä Haavoittuneet. Viimevuotinen sinkkulistan kakkonen, Viikate-yhteistyö Hautajaissydän puuttuu jo siksikin, että tupla-cd julkaistiin alkujaan 2009.

Muutoinkin Top 50:n uutuuksista on paljolti puhuttava lainausmerkeissä, sillä Olavi Virta ilmaantui 38:nneksi jo seitsemännellä listakokoelmallaan, Jamppa Tuominen ja Kaija Koo hieman alemmaksi. Richard Clayderman (23) palasi lajitelmallaan tilastokuvioihin 19 vuoden tauolta. Mutta yksi sangen mielenkiintoinen tulokaskin näkyy sijalla 25, Irina Björklundin eka listaäänite Chanson d’automne.

Top 40 osa 38: #3

2011-08-24T17:21:00.002+03:00

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Negative-kokoelma God Likes Your Style pitää ennätystä siinä, kuinka korkealla voi käydä yhden listaviikon aikana, ja tuo korkeus on kolmossija. Ainoa kolmoseksi re-entryn tehnyt on soundtrack The Lord of the Rings – The Two Towers (2002), joka pistäytyi 34:ntenä ennen leffan ensi-iltaa. Virallisten viikkolistojen aikakaudella kauimmin pronssipallilla puolestaan on viihtynyt Maija Vilkkumaan Ei, 11 viikkoa.

Vilkkumaatakin kiinteämpi suhde kolmossijaan on Uniklubilla, jonka albumeista neljä on saavuttanut sen, mutta mikään ei parempaa. Kolmen kolmosen tapauksia ovat Fintelligens ja Bay City Rollers, ja kahta kolmosta huippusijoinaan pitävät Duran Duran, Anna Eriksson, Pearl Jam, Lapinlahden linnut, Suzanne Vega, Judas Priest, George Michael, Nazareth, Laura Voutilainen, Pantera, Jorma Kääriäinen ja Muse.

Moisen litanian jälkeen yhden pronssin esiintyjiä ei kannata luetella – no, Bob Dylanin ja Hanoi Rocksin voi mainita yltäneen ”vain” kolmosiksi. Samoin Ultra Bran menestyneimmän Kroketti-albumin, joka vietti 90 viikkoa Top 40:ssä. Aerosmithin myydyin levy Big Ones (1994) juuttui kolmossijalle seitsemäksi viikoksi, koska koko tuon ajan sen tietä tukkivat Bon Jovin ja Stingin kokoelmat.

Kulta tulee kullan luo

2011-08-23T18:07:00.002+03:00

Pitkällä hivuttautumisella albumilistan huipun saavuttanut Adele kerää palkintoja muualtakin, sillä Set Fire to the Rain on Music Control -radiosoittomittausten uusi ykkönen. Rolling in the Deep ei yltänyt radiolistalla kuin sijalle 15 ja jäi singlemyynnissäkin seuraajaansa alempiin asemiin, mutta yhteishittipisteissä se on yhä rutkasti edellä roikuttuaan Top 20 -singlelistalla jo 28 viikkoa.

Voisin vannoa, että Mick Jagger ei ole koskaan liikkunut radiolistan 37. sijalta 19:nneksi, mutta Maroon 5:n ja Christina Aguileran Moves Like Jagger teki tänään noin. Tiimin puolikkaiden edelliset Top 20 -radiohitit ovat vuosilta 2007 ja 2006, ja jos biisi etenee kärkikymmenikköön, Aguilera palaa sinne lähes yhdeksän vuoden tauolta. Top 20 -merkinnän ottivat myös Lady Gagan The Edge of Glory (25–17) ja Jennifer Lopezin I’m Into You (31–20).

Top 40 osa 37: #4

2011-08-22T07:59:00.002+03:00

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Yölintu-vokalisti Simo Silmun kaikki kolme soololevyä nousivat sijalle neljä. Seuraavillekin on kertynyt parempien ohessa kolme nelossijaa: Tuomari Nurmio, The Rolling Stones, J. Karjalainen, Sleepy Sleepers ja Stratovarius. Juice Leskisellä niitä on peräti kuusi, ja Agents & Jorma Kääriäisen yhdistelmä ansaitsee tulla mainituksi: kaksi nelosta, kaksi kolmosta, kaksi kakkosta ja kaksi ykköstä.

Bomfunk MC’sin triplaplatinalevy In Stereo vietti neljäntenä yhdeksän viikkoa ja Chisun tuplaplatinaa hipova Vapaa ja yksin seitsemän, joista viimeiseltä se tipahti suoraan ulos – tai siis siirrettiin midpriceen. Toisinpäinen outous on Adam Lambertin For Your Entertainment, jonka huippusija tuli re-entrynä täydennetyn uusintajulkaisun myötä. Jenni Vartiaisen Seili juuttui nelossijalle seitsemäksi peräkkäiseksi viikoksi.

Paradise Oskar loikkasi viisuviikolla 24 sijaa neljänneksi, ja muita parhaallaan yhtä korkealle päässeitä ovat mm. Bob Marley, Kylie Minogue, Karita Mattila, De La Soul, Mikko Alatalo, Morrissey, Babylon Zoo, Nick Cave, Mariza, Albert Järvinen, Jethro Tull ja Queensrÿche. Kahdesti sen tekivät Rod Stewart, Jamiroquai, Paul Anka ja 33 vuoden takainen tähdenlento Santa Esmeralda.

Top 40 osa 36: #5

2011-08-19T18:47:00.002+03:00

Listablogin kesäsarjassa muistellaan Suomen albumilistan sattumuksia sijoilla neljästäkymmenestä yhteen.

Levyalet ja muut hintakampanjat aiheuttavat usein korkeita re-entryjä, mutta syy sellaiselle voi olla muukin. Kari Tapion menehdyttyä sekä Vieras paratiisissa että Kaikki parhaat palasivat suoraan viidensiksi (eivät tietenkään samalla viikolla). Ne ovat listahistorian korkeimmat kuoleman stimuloimat re-entryt – suru-uutisiin Gösta Sundqvistista ja Kirkasta reagoitiin kuutossijan edestä.

Kari Tapion albumeista lisäksi kolme on noussut korkeimmillaan viidensiksi. Sama kuvio (kolme viitosta, mutta myös ykkösiä) on niin ikään Hurriganesilla, Aki Sirkesalolla ja Klamydialla. Vaikka Tippurikvartetti, Siittiöt sotapolulla ja Klamysutra kävivät Top 5:n alaportaalla kahden vuoden sisällä 1994–96, Klamydia sai odottaa ensimmäistä paalupaikkaansa vuoteen 2009.

Näiden paras on kaksi viitossijaa: The Police, Pauli Hanhiniemen Perunateatteri, Suzi Quatro, Värttinä, Motörhead, Sparks ja DJ Bobo. Näiden yksi: Reijo Taipale, Midnight Oil, Blur, Tuula Amberla, Mick Jagger, Andy McCoy, Spagna, Aknestik, The Cult, Gilbert O’Sullivan, The Blues Brothers, Frederik, Toto Cutugno, Neumann, Jennifer Lopez, Marky Mark ja Rainer Friman.